Vanhenemisia. Huomasin tämän päivän myötä, kuinka nopeasti aika onkaan vierähtänyt. Vuosi sitten elin pintapuolisesti uutta elämää, mutta oikeasti kärsin vielä silloinkin niistä pienistä asioista, jotka muistuttavat. Jännää, että osa niistä muistuttaa vieläkin. Ei ollenkaan pahalla tavalla, oikeastaan päin vastoin -- kultaisia muistoja.
Ja mihinkä se elämä siitä muuttuisi. Yläasteen ensimmäisinä viikkoina ensimmäistä kertaa elämässäni havaitsema onpas tämä elämä käynyt kauhean kiireiseksi -fiilis ei ole hävinnyt yhtään mihinkään. Kymmenessä vuodessa. Jos muistaisin paremmin, tietäisin todennäköisesti fiiliksen olleen itseasiassa aikalailla sama koko tämän ajan. Joka hetki tuntuu kiireisemmältä kuin edellinen.
Ihmissuhteet menevät vähän samaa rataa. Jossain vaiheessa asiat kuitenkin mutkistuvat odottamattomasti, eikä sille mitään voi vaikka kuinka yrittäisi järkeillä. Tällä kertaa aion kuitenkin pysyä satulassa. Mikätahansa on mahdollista kunhan uskoo itseensä tarpeeksi :)
Hengennostatusajatuksia hektisen työyön päätteeksi. Ikävä on kova.
Kuinka pidänkään kirjoittamisesta. Ja ystävistäni. Molempia tahtoisin oppia lisää.
Sinnittelyä ikävän, auringonpaisteen, stressin, töiden, koulujuttujen ja köyhyyttelyn keskellä. Uhrasin viimeiset pennoseni eilen kun käytiin Akin, Ilyan ja Villen kanssa jokilaivalla yhdellä. Ensimmäinen kerta tänä kesänä! Niin, tuntui jo olevan kesä.
Oli tosi mukavaa kerääntyä tyyppien kanssa hetkeksi yhteen - pitkästä aikaa. Mietiskelin illalla kaikkea yhdessä kokemaamme. Tämän ekan opiskeluvuoden aikana on jo ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Syksy oli melkoista rällästystä ja toisaalta rankkaa puurtamista. Keväällä koko paletti hajosi, eikä enää ollut niin paljon yhteisiä juttuja. Nyt kesän jälkeen tilanne on taas ihan uusi kun Ilya jää Helsinkiin ja me viime vuoden piltitkin alamme jo suunnittelemaan enemmän sivuaineopintoja oman laitoksen kurssien sijaan.
Heräsin tänäänkin kuitenkin hymyillen. Miten voisinkaan olla hymyilemättä nyt kun minut on viimein löydetty. Rakastan häntä.
Helteinen kesäpäivä synnytti myrskyjä tännekin. Tahtoisin olla parempi. Tahtoisin muistaa jokaisena hetkenä ne säkeet, joita alan heti työstämään mielessäni kun taas olen yksin. Kaikkiin tilanteisiin löytyy oikeat sanat ja teot, mutta valitettavan usein vasta sen jälkeen kun se hetki on jo mennyt. Vaan eihän tämä muuten niin palkitsevaa olisikaan, ellei se olisi vaikeaa.
Web-palvelimen tilastot ovat yksi webmasterin tärkeimmistä työkaluista. Referer-logeja on joskus vaikea päättää pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Esimerkkiä vaikkapa seuraavista hauista:
naisen orgasmi, sarjamurhaaja, eläinseksi, värssyt, jääkäri, jenni dahlman
Onneksi surffaajia palvellaan myös oikeanlaisella sisällöllä. Menneen kuun tilastoista poimittuna lukijoita on eniten kiinnostanut taustakuvat, irc, armeija, assembly, kortit, soittolista ja utu.
Kokonaan oma lukunsa on sitten sivuston sisäiset haut. Niistä ehkä joskus toiste :)
Oltiin eilen pitkästä aikaa viihteellä. Köyhäilyilta meni ihan nappiin. Laura oli samaan aikaan kaupungilla, enkä oikein osannut rentoutua koko iltana, mutta hauskaa oli silti. Ja hyvä niin, sillä alkavasta viikosta tullee raskas.
Tänään testattiin kaiffareiden kanssa Paimion hiekkakuoppien uimakelpoisuus ekaa kertaa tänä vuonna. Tai kuka testasi ja kuka ei...
Kesän virallisesti aloittava DBTL on jo vajaan parin viikon päästä. Huimaa. Pelottaa, että kesästä tulee liian kiireinen. Jos kaikki jatkuu yhtä hektisenä kuin nyt, seuraavaksi saattaa havahtua siihen kun koulu taas alkaa.
Uupumiseen asti töitä. Kesäksi täytyisi rohmuta useampia projekteja, mutta jo kahden aktiivinen ylläpito tuntuu raskaalta. Eipä silti, paljon on myös saatu aikaiseksi.
Pitkästä aikaa töiden tekeminen tuntuu taas innostavalta ja mukavalta. Parin viikon päästä julkaistava Kuvamestariprojekti on työllistänyt mukavalla tavalla koko kevään ja jatko näyttää yhtä lupaavalta. Motivaatio on suurimmillaan kun kerrankin saa tehdä jotain haastavaa.
Pysähdyn hetkittäin miettimään kuinka uudestisyntynyt olenkaan. Kuin eläisi jossain toisessa maailmankaikkeudessa, nyt kun elämä tuntuu ajautuneen raiteilleen. Nyt kun kaikki on vielä uutta, ei oikein osaa hallita omia suhdanteitaan tarpeeksi hyvin. Päivät tuntuvat säntäilevän. Päätin asettaa seuraavaksi tavoitteekseni tasapainon löytämisen yhdessä olemisen, oman ajan ja työn välille.
Ensi-ihastuksen karistuessa rakastuneen maailma alkaa täyttyä kaikenlaisilla enemän tai vähemmän turhilla kauhukuvilla pinttyneen maailman ongelmista. Siitä, mitä kaikkea vaikeaa onkaan vielä edessä, ja siitä, että kymmenenkin vuotta voi hurahtaa ohitse sekunnissa. En osaa kuitenkaan lannistua. Monen vuoden odotuksen jälkeen ei ole mitään parempaa kuin rakastetun syli ilta-auringon maalatessa taivaanrantaa.
Täällä alkaa muuten olla jo lämmin.
Aurinko pistää taas parastaan, mutta eipä ole vielä kesä. Kävimme Lauran ja Tiinan kanssa kirpparilla. Löytöni olivat hieman rajoittuneita. Pieni keraaminen sammakko oli niin hieno, että se oli pakko ottaa mukaan, kaikki muu saikin sitten olla. Sisko sentään löysi itselleen vaatteita. Ihan hauska reissu.
Reilu kuukausi miittiin! Täytyisi jaksaa pitää järjestelyintoa vireillä, jottei jäisi viimetippaan kuten yleensä. Konditionaali on tapaluokista paras =P
Elämä alkaa hiljalleen jäsentyä. Hitaasti, mutta epävarmasti. Kaikki alkaa siitä, kun saa järjestettyä kuukausia penkillä lojuneet paperit mappeihin ja mapit hyllylle. Työt painavat aikalailla raskaasti vieläkin niskaan, mutta kai se tästä.
Maksoin laskuja. Saanen huomenna palkan. Laskin, että siitä saan maksettua tämän kuun vuokran, ja tilille jää vielä 56 euroa. Hyvinhän tässä menee.
Kesä saisi jo alkaa.
Kuinka erilaiselta kaikki tuntuukaan nyt kun lattialla möllöttävää patjaa sanotaan sohvaksi, pyykkikorissa on kahden ihmisen vaatteita ja toisinaan kauppaan mennessä kädessä on kauppalappu. Käsialalla, joka ei ole minun.
Hellyyttä, kosketuksia ja rakkautta. Elämä ei voisi olla parempaa kuin nyt, kun on kaikki mitä onnellinen ihminen tarvitsee. Arki tuntuu käyvän päivä päivältä raskaammaksi, mutta se on kuitenkin moninkertaisesti helpompaa kuin hetki sitten. Viimeistään nyt sitä tietää olevansa parisuhdeihminen.
Hukun webbitöihin ja liiskaannun palauttamattomiin koulutöihin, eli ihan normaalia arkea. Kuolema tulee, ellen saa jotain koulujuttuja tehtyä ensi viikon aikana.
Huomenna on pitkästä aikaa vähän iisimpi päivä. Ei hampaat irvessä koodaamista, ei tarkkuutta vaativia käytettävyystestejä, eikä mitään muutakaan tärkeää. Tahtoisin laiturille istuskelemaan.
Joskus lähitulevaisuudessa täytyy löytää hetki aikaa miettiä kaikkea tätä. Tätä onnea. Nainen on paljon.
Niin, ja haluan myös ehtiä lukea tuon kirjan.
Äitejä pitäisi muistaa useammin kuin kerran vuodessa. Taidan olla mammanpoika. Vaan iloinen ja onnellinen sellainen. Propsit kaikille äideille, siinä on varmaan kestämistä. Tiinasta tulee joskus hyvä äiti.
Harjavallassa oli lämmintä ja aurinkoista. Viime näkemältä, kolmisen kuukautta sitten, vielä kämmenelle mahtunut kissanpentu oli kasvanut rasavilliksi. Kaikki tuntui olevan muuten kuin ennenkin.
Laura lähti melkein samantien takaisin Turkuun, isä tuli hakemaan. Ihan hölmö idea tulla mukaan ylipäätään, mutta onhan se kai ymmärrettävää, että hänet halutaan kaikkialle mukaan. Monet sairaudet vain eivät ole niin helposti ulospäin näkyviä. Se hämää.
Pääsin kuin pääsinkin verstaalle puuta työstämään. Jälkeenpäin ajateltuna kulosti tosi hölmöltä, että monen (tai ainakin parin) tunnin aherruksen tuloksena oli vain yhteensä neljä laudankappaletta :)
Tiinalla on joku huomionkipeysvaihe menossa. Tai sitten mulla on huomiotta jättämisvaihe, jota en sisäistä. Juttelimme asiasta tänään ja pääsimme toivottavasti johonkin yhteisymmärrykseenkin. Parisuhteen arkea on juuri tämä kun pienistä asioista tulee yllättävän vaikeita.
Harjavalta kutsuu. Aurinko paistaa. Kaikki on hyvin. Taas.
Tiina ahdistuu kun teen hänen mielestään liikaa töitä. Tänään oli ensimmäinen päivä taas kohtuupitkään aikaan kun ahdistuin samasta itsekin, mutta sain onneksi silti aika paljon tehtyä. Jos voisin valita, en tekisi puoliakaan tästä työmäärästä, mutta eipä oikein ole mahdollisuuksia kun nytkin pihdataan leivänpäällisistä, sinnitellään seuraavaan palkkaan asti.
Hän lähti itkien kotiinsa. Tällaiset erot on aina niitä pahimpia. Toisaalta on tosi hyvä, että on paikka johon paeta rauhoittumaan yksikseen. Jos asuisi yhdessä, sellaista ei olisi. Vaan sittenpähän pitäisi sopia asiat heti, eikä vasta huomenna.
Tuntuu kummalliselta, että olemme tunteneet toisemme vasta näinkin vähän aikaa. Useimmiten elämä hänen kanssaan tuntuu siltä, kuin se olisi aina ollutkin niin. Kaunista ja yksinkertaista. Hymyilevää. Sävähdyttää kun tällaisina kaihon hetkinä tuntee rakastavansa ihan oikeasti.
Kirjastosta tarttui mukaan Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia. Mainio teos! Lojuu vielä tuossa pöydällä, mutta ajattelin lukeakin.
|
Miitistimen täyttyminen innokkaista miittaajista on upeaa. Monta nimeä vielä puuttuu, mutta eipä tässä mikään hätä vielä onneksi olekaan. Erityisen mukavaa on se, että listalta löytyy huomattavan paljon myös henkilöitä, jotka eivät ole miiteissämme vielä käyneet.
Assemblysceneä mukaillen, tein miitti-invitation -kuvan galleriaan.
Viikonloppuna on äitienpäivä. Aiomme kai lähteä Harjavaltaan sukuloimaan. Sinne otetaan mukaan myös rakennustarpeet kissanhäkkyröiden tekemistä varten. Jospa pitkästä aikaa pääsisi tekemään puutöitä.
Päivissä on aivan liian vähän tunteja. Tuntuu kuin en ehtisi tekemään puoliakaan siitä, mitä olen suunnitellut.
Flunssan ensioireet alkavat hiljalleen kääntyä tasaisemmaksi niistelyksi. Samalla täytyy luopua odotuksista toisen erikoishuomion saamiseksi.
Tällaisina hetkinä tuntuu käsittämättömän onnelliselta kun ei tarvitse olla yksin. Koskaan. Toisaalta välillä on hetkiä kun yksinolo tuntuu hyvältä, mutta niinhän kaikki tuntuu hyvältä kun suhteet ovat oikeat.
Olemme jutelleet yhteen muuttamisesta ja nalkuttamisesta. Muuttaminen ei ole vielä lainkaan ajankohtaista, ei ainakaan ennen syksyä kun täytynee muuttaa tästä kämpästä pois. Tinnun (lempinimikin jo! :D) mukaan emme voisi koskaa muuttaakaan yhteen, koska muuten hän joutuisi nalkuttamaan kaikesta. Nyt ei kuulemma tarvitse nalkuttaa kun saan tehdä omassa kämpässäni mitä tahdon.
Siitä huolimatta sovimme muuttavamme käyttäytymistämme hieman. Sillä välin kun itse yritän muista akorjata käytetys astiat pöydiltä ja ties mistä tiskialtaaseen, hän yrittää muistaa muistuttaa mua niistä ei-nalkuttamalla. Kaikkia pieniä juttuja. Elämässä on niin paljon kaikkia pieniä juttuja.
Eilen käytiin ostamassa ekat tarpeet kissakalusteisiin. Itseasiassa mukaan ei tarttunut vielä muuta kuin isohko nippu köyttä (jota kiedotaan raapimajuttujen ympärille). Kissa-asiat pyörivät kovasti mielessä, vaikka mitään virallista päätöstä ei vielä ole tehty. No, mikäs kiire sillä nyt olisi.
***
Unessa.net 3v Miitti tulee! Vetoan kaikkiin edellisissä miiteissä olleisiin ja etenkin kaikkiin niihin, jotka eivät ole vielä miiteissämme olleet, käykää Satumaassa, lukekaa muiden mielipiteitä ja kirjoittakaa omianne, ja lopuksi lisätkää tietonne miitistimeen! :)
***
Oltiin edellisyönä hippiperheen Saaratyttösen lapsenvahtina kun pääjehut lähtivät kaupungille juhlistamaan vappua jälkikäteen. Alkavasta flunssasta huolimatta yö oli oikein mukava. Tiina oli hieman hukassa kun kerran herättyään Saara ei meinannut millään enää nukahtaa uudestaan, mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin :)
Aivastelu ja niistely vie kaiken energian. Pitäisi jaksaa tehdä töitä, lukea tenttiin, siivota, suunnitella työhakemuksia ja vaikka mitä. Tyttö lähti lenkille, se aina jaksaa.
Oli ja meni. Melkein jaksettiin nousta piknikille. Melkein.
Menneitä
:
Huhtikuu > Maaliskuu
> Helmikuu >Tammikuu
> Joulukuu
Lähetä palautetta! tai jupise Satumaahan! :)