13.4.2000
Elämä on kuolemista laulaa Juice. Oma elämäni on ollut viimeisten muutaman kuukauden aikana lähellä sitä. Olen katsonut kuinka koko elämäni valuu sormieni lävitse kuin hiekka, enkä ole pystynyt tekemään asian hyväksi yhtään mitään.
Kaikki muuttui kun joku voima sysäsi mut eBisneksen maailmaan. Puoli vuotta makoilua Armeijassa sai kehoni jokaisen solun janoamaan tietoa. 180 päivää erossa verkkotekniikasta tekee pahaa jälkeä - opiskeltavaa on enemmän kuin uskoisikaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni opiskelusta tuli mukavaa ja uudet kaverit vahvisti tätä tunnetta. Hiekka tuntuu valuvan tiimalasin pohjalle nopeammin kuin koskaan...
Aikaa kului. Tunnit vaihtuivat päiviksi, päivät viikkoiksi ja viikot kuukausiksi. Jossain vaiheessa huomasin ironisesti olevani unessa... en kuitenkaan huomannut mitä ympärilläni tapahtui. Silmäni olivat auki, mutta en nähnyt mitään. Korvissa kuului samanlainen humina kuin moottoripyörällä kovaa ajaessa kuuluu - vauhti humisee.
Havahduin pahaan oloon. Miksi ihmiset käyttäytyvät eri tavalla? Miksi en ole onnellisempi kuin ennen, vaikka olen tehnyt kaiken sen mistä jo aikoja olen uneksinut? Se täydellinen suunnitelma ei vaan koskaan olekaan täydellinen, jotain ratkaisevaa puuttuu.
Tälläkertaa puuttui rakkaus. Olen antanut elämäni liekin melkein tukahtua kaiken muun alle. Jossain vaiheessa kaikki muu unohtui ja asiat saivat uusia merkityksiä. Miten särkynyt sydän korjataan? Ehkä haavat voi parantua, mutta kuinka pitkään arvet ovat näkyvissä? Toivotavasti joskus koittaa se päivä jolloin kaikki on taas ennallaan niinkuin silloin joskus...
Hänellä on kaunis sydän.
- VS