Veera

Veera on yksi niistä henkilöistä, jonka nimi esiintyy tällä saitilla siellä täällä. Tämä johtuu pelkästään siitä, että hän yhdessä vaiheessa oli hyvin tärkeä osa elämääni. Nykyisin hänet voisi luokitella rakkaaksi ystäväksi. Sellaiseksi, joka on jotenkin omalla tavallaan hyvin lähellä vaikkemme näekään toisiamme enää niin usein.

Jotain hänestä

Tämä ilopilleri on omien sanojensa mukaan äkkipikainen blondi, joka suuttuu helposti ja leppyy nopeasti. Hän on fiksu ja huumorintajuinen, kerrassaan mielenkiintoinen persoona.

Tapasin hänet ensimmäistä kertaa eräänä syksyisenä sunnuntaina, marraskuussa 2000. Ryhdyimme tapailemaan toisiamme aktiivisesti melko nopeasti ensitapaamisemme jälkeen, ja siitä alkoi muutaman kuukauden kestänyt vuoristorata.

Suhteemme vähemmän ruusuinen osuus muodostuu (karun arjen lisäksi) siitä tosiasiasta, että Veera asuu Ukissa ja minä puolestani täällä Turussa. Reilun 80 kilometrin välimatka tuo mukanaan tiettyjä ongelmia, joiden kanssa täytyy vain oppia elämään.

Jotain, mitä tuli yhdessä tehtyä

Kaikki alkoi todella upeasta laivareissusta. En koskaan unohda sitä tunnelmaa ja sitä sinistä valoa, jonka hohteessa päätimme aloittaa yhteisen taipaleemme 5.12.2000. Tästä eteenpäin kaikki tuntuikin olevan pelkkää ylämäkeä. Uusivuosi 2001 oli myös mukava kokemus, mukana oli myös monia Veeran kavereita.

Vuosi 2001 alkoi lennokkaasti, mutta ruusuinen yhteiselo muuttui kuitenkin varsin nopeasti tavalliseksi harmaaksi arjeksi. Alla muutamia (positiivisia) poimintoja arjen seasta:

Onhan sitä ollut huonojakin hetkiä matkan varrella, mutta niitä ei onneksi tule pahemmin koskaan muisteltua. Yksi tyypillinen pohjanoteeraus osui jälleen kerran laivareissun kohdalle, nyt vaan sattui päivä alkamaan väärällä jalalla. Oikeastaan siitäkin reissusta on nyt jälkeenpäin enää vain hyviä muistoja.

Tupareissani 13.4.2001 kaikki taas muuttui. Jälleen kerran yksi ihmissuhde muuttui yöstä päiväksi, rakastavaiset kaveruksiksi. Toivottavasti se on edes mahdollista.

Kaukaista läheisyyttä

Siinä vaiheessa kun rakastavaiset pääättävät muuttaa suhteensa joksikin muuksi, kaikki muuttuu. Minusta kuulemma tuli kylmä ja kyllä hänkin mielestäni muuttui. Välimatka auttaa unohtamaan asioita välillä liiankin helpon tuntuisesti, mutta vieläkin aina välillä eksyn tilanteisiin jolloin muistelen yhteisiä hetkiämme.

Olen monesti miettinyt millaiseen tulevaisuuteen kasvamme kaikkine ystävinemme. Ihmiset yleensä siis. Tahtoisin nähdä meidät vielä vuosienkin päästä ystävinä, jotka voivat kertoa toisilleen aivan mitätahansa. Ystävinä, jotka voivat keskustella hälinän keskellä ilman sanoja.

Vasta näin jälkeenpäin olen huomannut sen, miten paljon olen Veeralta oppinut ja saanut. Hänellä on todella hienoja ja mukavia kavereita, olen iloinen siitä että saan joskus vieläkin tuntea kuuluvani samaan porukkaan...

Uusi Veera on löytänyt ehkä enemmän omanlaisensa polun elämälleen. Ja Lapan =) Törmäilemme toisinaan turun yöelämässä ja muutoin kaiffareiden kanssa liikuskellessa, kaikki tuntuu olevan nykyisin siten että asiat olisivat aina olleetkin juuri näin.

Tämä on lyhyt versio minusta ja Veerasta. Lyhyt ja perin yksipuolinen. Jottei värittyneet mielipiteeni pääsisi vaikuttamaan liikaa, kannattaa tutustua myös viralliseen Veeraan :)

<< Unessa.net : Kaverit