Katrina

Tämä nuori nainen ilmestyi elämääni kuin tyhjästä eräänä koleana tammikuun iltana vuonna 2002. Se oli unohtumaton ilta.

Sittemmin tutustuimme toisiimme tosi paljon tosi lyhyessä ajassa, lähinnä irkissä.

Katrina on sanalla sanoen sukulaissielu. Ihminen johon on liiankin helppo samaistua. Monella tavalla olemme täysin erilaisia, mutta vähintään yhtä monella tavalla ajattelemme samalla tavalla ja muutenkin olemme aika paljon samalla aaltopituudella.

Näin vahvoja tunteita toista ihmistä kohtaan kokee harvoin elämässään, sekä hyvässä että pahassa. Niitä kertomuksia joita meistäkin voisi kirjoittaa sivukaupalla värittävätkin kovin ristiriitaiset, kuitenkin puhtaat, tunteet.

Meillä ei (onneksi) ole koskaan vapautta valita sitä keneen rakastumme. Tunteeni häntä kohtaan saivat aikaan ehkä enemmän pahaa kuin hyvää, mutten siltikään vaihtaisi hetkeäkään pois.

Kaikki lähelleni edes hetkeksi tulleet ihmiset ovat jollain tavalla merkityksellisiä. Katrina on sitä eri tavalla. Monessakin suhteessa.

Päivitetty 30.06.2002