Unessa.net : Kaverit : Heli

...kaikki vaikutti perin tavanomaiselta, kunnes eräänä iltana satuimme juurtumaan irkin ääreen moneksi tunniksi ja tämä näytti muutaman seuraavan päivän aikana muodostuneen tavaksi. Lyhyessä ajassa tutustuimme toisiimme vähän paremmin.

Ihastuin häneen. Taiga tuntui välittömästi oikeanlaiselta ihmiseltä. Sellaiselta, jonka kanssa on helppo keskustella mistä tahansa. Välittämättä hetkeäkään seurauksista annoin hänen valuttaa ajatuksensa lävikseni ja suodatin sen kaiken. Ihastuin.



 

and this is how it all started...

Tiistai, 9.4.2002

Aika menee kuin siivillä. Huomenna herään sekavaan ja kiireiseen aamuun ja seuraavaksi jo näen hänet. Hän ei kuulemma tahdo uskoa näkevänsä mut huomenna, mä taas en ole edes ehtinyt ajattelemaan asiaa. Olen vain järjestellyt, pohtinut ja suunnitellut asioita. Miettinyt pääni puhki. Toivon, että näemme myös lauantaina.

Tutustuimme niin nopeasti ja nykyään puhumme päivittäin puhelimessa. En oikein osaa kuvitella tätä todeksi, tai en ainakaan osaa tuntea hänen läsnäolostaan sellaista todellista onnellisuuden tuntua, jota toivoisin. Heli on kuin kielletty hedelmä. Toivon, että huominen luo ajatuksilleni enemmän jotain konkreettista perustaa. Haluaisin päästää itseni kahleista, haluan tuntea olevani vapaa. Haluan mahdollisuuksia.

 

Sunnuntai, 7.4.2002

Intohimoisuus vain kasvaa. Tai ainakin tuntuu siltä. Puhumme puhelimessa jo erilaisista asioista ja päivittäiset tekstiviestit kertovat kaipuusta. Monessakin suhteessa pelottaa ajatella tätä asiaa tarkemmin.

Keskiviikko on enää parin päivän päässä. Tiedän jo osoitteen ja opettelin reitin kartalta jo valmiiksi. Haaveilen täydellisestä päivästä, toivottavasti en haaveile liikaa.

 

Perjantai, 5.4.2002

Olen mielettömän otettu saamastani huomiosta. Tuntuu niin hyvältä kun joku muistaa ja huomioi. Heli tiesi mun olevan liikkeellä aamulla ja sain heti kahdeksan maissa tekstiviestin. Se lohdutti alkavan päivän murheisiin valmistautumista. Vielä muutama päivä niin pääsen kiittämään häntä katsoen samalla hänen silmiinsä.

 

Torstai, 4.4.2002

Tänään tuli ekaa kertaa sellanen fiilis, että ei helvetti... Ehkä en vaan tiedä itsekään mitä hänestä haen, mutta jokin minua kuitenkin hänessä kovasti kiehtoo.

Tänään varmistui kaiketi se, että näen hänet ensi keskiviikkona. Saan äiteen auton lainaksi (hurraa!) ja huristelen sillä päiväksi Tampereelle. Sovittiin alustavasti, että näen kaiketi Lapankin siellä. Pasiin ja Kimmoon täytynee kanssa olla yhteyksissä kun kerran sinne saakka pääsee.

Olen taas tänään näemmä vähän sekaisin itseni ja ajatusteni kanssa. Tiedän kaipaavani läheisyyttä ja ihon kosketusta, mutta kuitenkin ajatukseni ovat jossain tuolla kaukana. Mielettömän epäreilua ja mielettömän ristiriitaista.

Palattuani kotiin saunomasta löysin postilaatikosta Helin lähettämän kirjeen. Ensimmäinen kerta kun olen saanut etanapostia disketillä =) Absolutely Fabulous!

 

Keskiviikko, 3.4.2002

Juteltiin taas puhelimessa inhottavan kiireisesti. Tai mulla oli taas kauhee häsäys päällä. Puhuin ajatuksestani lähteä Tampereelle ekstemporesti joku päivä ja se tuntui kuulostavan hänenkin korvissaan ihan ookoolta. Loistavaa :)

Mainitsin ajatuksestani ohimennen Sepolle cosmicissa ja hänen kasvoiltaan paistoi selkeästi sellainen "Ville, älä nyt taas..." -ilme. En ole oikeastaan puhunut näistä tunteistani vielä kenellekään kun tiedän minkälaista palautetta sieltä vaan saisi. Tuntuu kuitenkin siltä, että tiedän mitä teen ja haluan antaa itselleni sen vapauden, joten... omapahan on sydämeni, ajattelen.

Tunnen suurimman innostuksen menneen jo ohi. Nyt on enää sellainen "haluan oppia tästä tyypistä kaiken" -fiilis, joka toivottavasti kestää. Sen ainakin tunteistani nyt tiedän, että haluan kulkea tätä polkua niin pitkään kun sen vielä erotan, haluan nähdä mihin tämä vie. Askel askeleelta se käy.

 

Tiistai, 2.4.2002

"Wiliskanttini, ajattelen sinua. Kietoudutaan höyhensaarilla toisiimme, unien samettiin." hän kirjoittaa. Tuntui ikuisuudelta tämä pari päivää. Valtakunta sille, joka keksi tekstiviestit :)

Puhuttiin puhelimessa varmaan pari tuntia, mut sekin keskeytys lopulta tylsästi. Hän täytti tänään 22 ja tänään on myös tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä kun muutin tähän omaan kämppääni. Hassu yhteensattuma. Synttärilahjan pääsen luovuttamaan vasta joskus.

Tampere on liian kaukana. Olen yrittänyt keksiä hyviä tekosyitä singahtaa keskellä viikkoa käymään siellä ihan vain nähdäkseni omin silmin keneen olen tällä tavalla mennyt ihastumaan ilman omaa lupaani. Ehkä tässä vielä jotain keksitään. Tai sitten ei.

 

Sunnuntai, 31.3.2002

Tätä on jatkunut jo muutamia päiviä, en ole ihan varma kauanko. Herään aamulla ja näen hänet mielessäni päivän ensimmäisenä asiana ja menen illalla nukkumana häntä ajatellen. Tiedän, etten saisi ajatella näin koska hän on toisen, mutta en voi itselleni mitään. Haluan nähdä hänet kasvotusten.

Mulla on älyttömän epätodellinen olo tästä kaikesta. En yksinkertaisesti osaa uskoa, että näin on taas kerran tapahtumassa ja että olen menettämässä jälleen kerran kontrollin tunteilleni. En haluaisi edes tuntea näin, koska tuntuu yksinkertaisesti liian hyvälle. Pelkään, että jos nyt nautin näistä tunteista ne otetaan taas multa pois ja menen jälleen rikki.

Puhuimme yöllä puhelimessa ja hän sanoi mulle kaikkea kaunista. Tunsin oloni niin onnelliseksi siinä hetkessä, että olin haljeta siihen paikkaan. Arki on taas kerran niin pirullista. He muuttivat tänään uuteen isompaan asuntoon ja hänen tunteensa ovat arvatenkin aika sekaisin. Toivoisin tälle tarinalle onnellista loppua...

 

Maanantai, 25.3.2002

Hän soitti mulle tänään. Odotin juuri silloin jotain epätoivottua puhelua enkä vastannut aluksi. Hetkeä myöhemmin sain tekstiviestin samasta tuntemattoman kuuloisesta numerosta ja tiesin heti että se oli hän. Soitin takaisin ja puhuimme jonkin aikaa vähän kaikesta.

Hän tuntui olevan tilanteesta suunnilleen yhtä hämillään kuin minäkin. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että muutaman edellisen päivän flirttailu saattoi sittenkin mennä vähän liian pitkälle.

Kaikkein eniten mua hämmästyttää kuitenkin se miten paljon saan häneltä huomiota. En oikein osaa uskoa tätä, ei mulle voi käydä näin.

 

Keskiviikko, 20.3.2002

Juttelin taas vaihteeksi Taigan kanssa irkissä. En sanonut sitä hänelle, mutta olin odottanut tätä jo kaksi päivää.

LAura vittuili kanavalla, että olen ihastunut kun oli lukenut edellisen päivän arkipostauksen. Otin sen hieman itseeni, koska ensinnäkään juttelemisella ei olen mitään tekemistä ihastuksen kanssa ja toisekseen mitäs mun ihastukset hänelle kuuluu. Pakko se silti on myöntää... olen ihastunut näihin yöllisiin keskusteluihin tämän mukavan naisen kanssa. =/


Unessa.net : Kaverit : Heli