and this is how it all started...
Tiistai, 9.4.2002
Aika menee kuin siivillä. Huomenna herään sekavaan ja kiireiseen aamuun ja
seuraavaksi jo näen hänet. Hän ei kuulemma tahdo uskoa
näkevänsä mut huomenna, mä taas en ole edes ehtinyt
ajattelemaan asiaa. Olen vain järjestellyt, pohtinut ja
suunnitellut asioita. Miettinyt pääni puhki. Toivon, että näemme myös lauantaina.
Tutustuimme niin nopeasti ja nykyään puhumme päivittäin
puhelimessa. En oikein osaa kuvitella tätä todeksi, tai en
ainakaan osaa tuntea hänen läsnäolostaan sellaista
todellista onnellisuuden tuntua, jota toivoisin. Heli on
kuin kielletty hedelmä. Toivon, että huominen luo
ajatuksilleni enemmän jotain konkreettista perustaa.
Haluaisin päästää itseni kahleista, haluan tuntea olevani
vapaa. Haluan mahdollisuuksia.
Sunnuntai, 7.4.2002
Intohimoisuus vain kasvaa. Tai ainakin tuntuu siltä.
Puhumme puhelimessa jo erilaisista asioista ja
päivittäiset tekstiviestit kertovat kaipuusta. Monessakin
suhteessa pelottaa ajatella tätä asiaa tarkemmin.
Keskiviikko on enää parin päivän päässä. Tiedän jo
osoitteen ja opettelin reitin
kartalta
jo valmiiksi. Haaveilen täydellisestä päivästä,
toivottavasti en haaveile liikaa.
Perjantai, 5.4.2002
Olen mielettömän otettu saamastani huomiosta. Tuntuu niin
hyvältä kun joku muistaa ja huomioi. Heli tiesi mun olevan
liikkeellä aamulla ja sain heti kahdeksan maissa
tekstiviestin. Se lohdutti alkavan päivän murheisiin
valmistautumista. Vielä muutama päivä niin pääsen
kiittämään häntä katsoen samalla hänen silmiinsä.
Torstai, 4.4.2002
Tänään tuli ekaa kertaa sellanen fiilis, että ei
helvetti... Ehkä en vaan tiedä itsekään mitä hänestä haen,
mutta jokin minua kuitenkin hänessä kovasti kiehtoo.
Tänään varmistui kaiketi se, että näen hänet ensi
keskiviikkona. Saan äiteen auton lainaksi (hurraa!) ja
huristelen sillä päiväksi Tampereelle. Sovittiin
alustavasti, että
näen kaiketi Lapankin
siellä.
Pasiin ja
Kimmoon täytynee kanssa olla yhteyksissä kun kerran sinne
saakka pääsee.
Olen taas tänään näemmä vähän sekaisin itseni ja
ajatusteni kanssa. Tiedän kaipaavani läheisyyttä ja ihon
kosketusta, mutta kuitenkin ajatukseni ovat jossain tuolla
kaukana. Mielettömän epäreilua ja mielettömän
ristiriitaista.
Palattuani kotiin saunomasta löysin postilaatikosta Helin
lähettämän kirjeen. Ensimmäinen kerta kun olen saanut
etanapostia disketillä =) Absolutely Fabulous!
Keskiviikko, 3.4.2002
Juteltiin taas puhelimessa inhottavan kiireisesti. Tai
mulla oli taas kauhee häsäys päällä. Puhuin ajatuksestani
lähteä Tampereelle ekstemporesti joku päivä ja se tuntui
kuulostavan hänenkin korvissaan ihan ookoolta. Loistavaa
:)
Mainitsin ajatuksestani ohimennen
Sepolle cosmicissa ja
hänen kasvoiltaan paistoi selkeästi sellainen "Ville,
älä nyt taas..." -ilme. En ole oikeastaan puhunut
näistä tunteistani vielä kenellekään kun tiedän
minkälaista palautetta sieltä vaan saisi. Tuntuu kuitenkin
siltä, että tiedän mitä teen ja haluan antaa itselleni sen
vapauden, joten... omapahan on sydämeni, ajattelen.
Tunnen suurimman innostuksen menneen jo ohi. Nyt on enää
sellainen "haluan oppia tästä tyypistä kaiken"
-fiilis, joka toivottavasti kestää. Sen ainakin
tunteistani nyt tiedän, että haluan kulkea tätä polkua
niin pitkään kun sen vielä erotan, haluan nähdä mihin tämä
vie. Askel askeleelta se käy.
Tiistai, 2.4.2002
"Wiliskanttini, ajattelen sinua. Kietoudutaan
höyhensaarilla toisiimme, unien samettiin." hän kirjoittaa. Tuntui ikuisuudelta tämä pari
päivää. Valtakunta sille, joka keksi tekstiviestit :)
Puhuttiin puhelimessa varmaan pari tuntia, mut sekin
keskeytys lopulta tylsästi. Hän täytti tänään 22 ja tänään
on myös tullut kuluneeksi tasan
vuosi siitä kun muutin
tähän omaan kämppääni. Hassu yhteensattuma. Synttärilahjan
pääsen luovuttamaan vasta joskus.
Tampere on liian kaukana.
Olen yrittänyt keksiä hyviä tekosyitä singahtaa keskellä
viikkoa käymään siellä ihan vain nähdäkseni omin silmin
keneen olen tällä tavalla mennyt ihastumaan ilman omaa
lupaani. Ehkä tässä vielä jotain keksitään. Tai sitten
ei.
Sunnuntai, 31.3.2002
Tätä on jatkunut jo muutamia päiviä, en ole ihan varma
kauanko. Herään aamulla ja näen hänet mielessäni päivän
ensimmäisenä asiana ja menen illalla nukkumana häntä
ajatellen. Tiedän, etten saisi ajatella näin koska hän on
toisen, mutta en voi itselleni mitään. Haluan nähdä hänet
kasvotusten.
Mulla on älyttömän epätodellinen olo tästä kaikesta. En
yksinkertaisesti osaa uskoa, että näin on taas kerran
tapahtumassa ja että olen menettämässä jälleen kerran
kontrollin tunteilleni. En haluaisi edes tuntea näin,
koska tuntuu yksinkertaisesti liian hyvälle. Pelkään, että
jos nyt nautin näistä tunteista ne otetaan taas multa pois
ja menen jälleen rikki.
Puhuimme yöllä puhelimessa ja hän sanoi mulle kaikkea
kaunista. Tunsin oloni niin onnelliseksi siinä hetkessä,
että olin haljeta siihen paikkaan. Arki on taas kerran
niin pirullista. He muuttivat tänään uuteen isompaan
asuntoon ja hänen tunteensa ovat arvatenkin aika sekaisin.
Toivoisin tälle tarinalle onnellista loppua...
Maanantai, 25.3.2002
Hän soitti mulle tänään. Odotin juuri silloin
jotain epätoivottua puhelua enkä vastannut aluksi. Hetkeä
myöhemmin sain tekstiviestin samasta tuntemattoman
kuuloisesta numerosta ja tiesin heti että se oli hän.
Soitin takaisin ja puhuimme jonkin aikaa vähän
kaikesta.
Hän tuntui olevan tilanteesta suunnilleen yhtä hämillään
kuin minäkin. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että
muutaman edellisen päivän flirttailu saattoi sittenkin
mennä vähän liian pitkälle.
Kaikkein eniten mua hämmästyttää kuitenkin se miten
paljon saan häneltä huomiota. En oikein osaa uskoa tätä,
ei mulle voi käydä näin.
Keskiviikko, 20.3.2002
Juttelin taas vaihteeksi Taigan kanssa irkissä. En
sanonut sitä hänelle, mutta olin odottanut tätä jo kaksi
päivää.
LAura vittuili
kanavalla, että olen ihastunut kun oli lukenut edellisen
päivän arkipostauksen. Otin sen hieman itseeni, koska
ensinnäkään juttelemisella ei olen mitään tekemistä
ihastuksen kanssa ja toisekseen mitäs mun ihastukset
hänelle kuuluu. Pakko se silti on myöntää... olen
ihastunut näihin yöllisiin keskusteluihin tämän mukavan
naisen kanssa. =/
|