tukahdutettua
energiaa

 

14.12.1999

Vähän yli viikko jouluaattoon, 17 aamua kotiutumiseen, räntää ja vesisadetta. Jälleen kerran on taas edessä niin tavallinen joulu. Tämän vuoden joulu tekee kuitenkin dramaattisen poikkeuksen kaikkiin muihin - menneisiin ja tuleviin - jouluihin. Paitsi että olen jo asepalvelukseni loppusuoralla, mulla on tänä vuonna vierelläni maailman ihanin ihminen. Kun muistelen vuoden takaisia tapahtumia ja vertaan niitä nykyhetkeen, en voi olla ajattelematta sitä kuinka onnellisessa asemassa olen nyt. Koko nuoren elämäni ajan olen halunnut kokea tällaisia tunteita ja asioita, joita nyt koen. Tämä on hienoa aikaa.

Muutenkin, kaikki näyttää tällähetkellä menevän aivan loistavasti. Töitä näyttää taas olevan tutunlaisesti eli enemmän kuin pystyy tekemään, tammikuusta on muodostumassa muutenkin mielenkiintoinen kuukausi. Itseasiassa koko vuosituhannen ensimmäisestä vuodesta on tulossa erittäin mielenkiintoinen.Uusia kuvioita kehitellään huimaa vauhtia ja vain taivas on rajana. Haluaisin osaltani ryhtyä väsäämään entistä hienompia ja monipuolisempia www-sivustoja yhdessä hyvän tiimin kanssa, mutta tällähetkellä puolet tiimistä on edelleenkin haussa. Huolestuttavalta näyttää myös se, että olen laskeskellut alustavasti ensi vuodeksi tarvittavia investointeja ja näyttää siltä, että summasta muodostuu markkamääräisesti melko suuri. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt sitten täytyy todellakin saada jotain aikaiseksi - ja paljon.

Haasteita riittää - se on hyvä asia. Toivon, että jaksaisin myös vastata osaltani myös tuleviin opiskeluhaasteisiin kevään ylioppilaskirjoitusten ja syksyn yhteishaun muodossa. Myös muita haasteita on voitettavana. Muunmuassa armeijan pahasti häiritsemä musiikkiharrastus on syytä elvyttää uudelleen hereille heti vuoden alusta lähtien ja wanhat kaverit, mukaanlukien sähköpostitutut, täytyy taas härnätä hereille... Pian.

Täällä Huovinrinteellä rupeaa olemaan jo kaikki valmista. Kaikki työt on jo tehty ja suurin osa velvollisuuksista täytetty. Tässävaiheessa ei enää yksinkertaisesti ole mitään muuta tehtävissä kuin odottaa. Ja odottaa. Kun ei ole muutakaan tekemistä ja ryhtyy puuhailemaan jotain omia juttuja, ajatukset kohdistuvat väistämättä aina siviilielämään. Varsinkin nyt, kun "oikeassa elämässä" tapahtuu ja eletään muutoksen aikaa, rupeaa pikkuhiljaa pää sekoamaan kun ei voi muuta tehdä kuin istua ja surffata netissä. Kotisivujakaan ei jaksa kokoaikaa vääntää, siihenkin - yllättävää kyllä - kyllästyy jossain vaiheessa. Well, olen päättänyt viimeistellä armeijasivuston tammikuun aikana sellaiseen kuntoon, että sitä pystyy jatkossa päivittelemään helposti ja nopeasti.

Toistaiseksi kaikki on kuitenkin ennallaan. Valtakunnassa kaikki hyvin.

-