Halipula. Edellisestä merkityksellisestä halauksesta on liian pitkä aika. Olen tietoisesti vetkutellut oman aktiivisuuteni kanssa, koska tuntuu, että olen kesken.

Kaikki on kesken.

Koti ei tunnu kodilta (enkä tiedä haluanko sen edes tuntuvan, nyt kun täällä ei ole edes kissoja seurana), työprojektit on limbossa, seuraava urheiluhaaste on limbossa, DJ-alter egon nahanluonti on kesken. (Päässä alkoi soimaan Ibusalin Pilalla.)

Lyhyetkin hetket tytön kanssa tuntuvat tärkeiltä. Mietin välillä sitä miten paljon hänellä itsellään on arjessaan kaikkea, ja miten nopeasti tuollaiset arkiset hetket unohtuvat. Oliko omassa lapsuudessani hetkiä, jotka itse olen unohtanut jo kauan sitten, mutta joita jotkut vanhemmat vieläkin muistelevat lämmöllä? Kenties.

Olen kuluttanut huolestuttavia määriä kissavideoita tuubista viimeisten muutaman viikon aikana. Haluan uuden kissan, tai kaksi. Mutta etsintä on vielä kesken.

Mutta kevät alkaa tänään.