Ei sitä vaan kovinkaan helposti tunnu tottuvan tilanteisiin, joissa itkee onnesta. Tänään oli tärkeä päivä, monellakin tapaa. Ja kuten aika monena päivänä tässä viimeaikoina, muutama kyynelkin mahtui mukaan.

”- Tuossa asiassa me ollaan kyllä täysin erilaisia”, sanoi neiti E kun kerroin että mä kyllä yleensä haluan kertoa ihmisille rakkaistani ja ylipäätään siitä kun tuntuu hyvältä. ”- Niin, tiedän.”

Viimeiset muutaman kuukautta on nyt vähän tasoittanut tilannetta, mutta ehdin ilmeisesti jo vähän turtumaan siihen että jatkuvasti tuntuu pahalta. Niinkuin todella, todella pahalta. Nyt kun ei yhtäkkiä enää tunnukaan, ja kun arjesta löytyy välillä myös jotain onnellista, sitä huomaa vaan itkevänsä onnesta. Se tuskin on vaarallista, ja ainakin itsestä tuntuu vaan siltä että on mukavaa kun ylipäätään tuntee jotain.

6 C, tuntuu kuin 3

Seuraavaksi on edessä jälleen kerran provinssiviikonloppu radiotöiden parissa. Odotan kolmen päivän urakkaa hieman pelonsekaisen jännityksen varassa kun toisaalta on aivan huippua päästä pitkästä aikaa Provinssiin töihin, mutta toisaalta en ole yhtään henkisesti varautunut paitsi ikävään, myöskään Seinäjoen aina niin vastaanottavaan ilmastoon. Ilmatieteenlaitoksen mukaan huomisyönä radiotelttaamme lämmittää raikas 6 C ilma, ”tuntuu kuin 3”. Jepjep.