Tarvitsen pelastusta. Vaikka joiltain osin asiat on paremmin kuin koskaan, ovelta vastaan hyökkäävä arjen sekasorto muistuttaa siitä miten paljon on vielä kasvettavaa ihan pienissäkin asioissa.

Tänään oli kuitenkin hyvä ja aurinkoinen päivä. Aamu alkoi pirtsakasti jumpalla (jossa taas tällä viikolla on tullut rikottua enkkoja) ja ilta päättyi toimistolla Turku <3 Frontend miittiin, josta löytyi taas uusia tuttavia. Ja viikon ihastus.

Jäin pilvilinnoissani miettimään millaista olisi jakaa elämää tuollaisen söpön (koodi)nörtin kanssa. Mahdollisesti tosi siistiä. En keksinyt muita tuttuja nörttipariskuntia kuin Natalie ja Simon, mutta heillä sitten on ollutkin yhteisiä koodiseikkailuja enemmän kuin tarpeeksi. Se voisi olla tosi kivaa, jos ei muuta niin kontrastina kielitieteilijöihin. (Joilla tulee aina olemaan tärkeä ja lämmin paikka sydämessäni.)

Huomaan joka tapauksessa kaipaavani yhä enemmän ja enemmän ihmistä josta saada muutakin kuin pelkkää kosketusta ja hekumaa. Olisinkohan ollut tässä kenties joskus aiemminkin…