Nykyään kun kaikki ja niiden mummot on ties kuinka monessa somepalvelussa 24/7, on hauska muistella aikaa kun sai aiempaakin enemmän ”oi miksi”-kommentteja ihmisiltä kun päivitti puhelimella Jaikua. Kuin Twitter, mutta kaikin tavoin parempi, Jaiku oli aikanaan huikean hieno palvelu. Se toimi (Nokian!) kännyköillä ja hiffasi laitteen sijainnin sen näkemien GSM-tukiasemien perusteella. Se hyödynsi siis paikkatietoa kauan ennen kuin luureissa oli järkevästi toimiva GPS-paikannus.

Ja kuten muissakin medioissa, tein Jaikussa uraa tyhjänpäiväisen sisällön tuottamisella. Yksi melko legendaariseksi muodostunut rituaali oli reaaliaikaiset tilannetiedotukset pysähdyspaikkojen söpö tyttö -tilanteesta juna- ja bussimatkoilla. Wayback Machine muistaa hienon tallenteen, vain profiilikuva puuttui.