Olen vasta hiljattain löytänyt todellisen YouTuben – kymmenen vuotta myöhässä.

Joskus kun verkkopäiväkirjailusta tuli mediaseksikästä ja Arki päätyi ensin usean aukeaman juttuun Hesarin sunnuntailehteen ja vähän myöhemmin vastaavanlaiseen juttuun Turkkariin (tai ehkä se oli toisinpäin, kuka enää muistaa), sain nopeasti paljon palautetta täysin tuntemattomilta lukijoilta. Enimmäkseen se oli kauhistelua siitä miten huonoa ja huonosti kirjoitettua ensimmäisen sivun sisältö oli, mutta yksi kommentoijista tiedusteli miksi Web-sivustollani on vain tekstiä ja kuvia, muttei lainkaan ääntä ja videota. Tämä kysymys jäi mieleeni pitkäksi aikaa.

Sekä äänen että videon jakaminen Webissä oli tuohon aikaan tosi ongelmallista (YouTube keksittiin vasta nelisen vuotta em. tapahtumien jälkeen), mutta aloin lopulta tekemään podcasteja kun teknologia antoi siihen mahdollisuuden. Missasin kokonaan samoihin aikoihin YouTuben luoman kanavan vloggaamiseen.

Kun lopulta tajusin YouTubessa olevan muutakin kuin väärin metatiedoin ladattua huonolaatuista musiikkia ja kissavideoita, olen viimeiset pari vuotta ahminut asiapitoista tuubisisältöä enemmän kuin laki sallii. Fysiikkaa, teoreettista fysiikkaa, kemiaa, muita tieteitä, numeroita, piirilevyelektroniikkaa, videotuotantoa, äänituotantoa, käden taitoja, elämänkatsomusta, ajattelua ja itsenäisesti tuotettuja uutisia. Muun muassa.

Taidankin tehdä pienen haravointityön ja koostaa lähes 300 tilauksestani lyhennetyn best of the best top-listan.

Viime viikon mielenkiintoisin katsomani video, jota todennäköisesti et ole nähnyt: hauska ja helppotajuinen tietopaketti TRAPPIST-1 eksoplaneetoista.