Olen, ensimmäistä kertaa elämässäni, ollut aidosti tyytyväinen ja onnellinen sinkkuarkeen. Päättelin sen johtuvan wanhaksi tulemisesta ja siitä, että osaa arvostaa omaa aikaa ja vapautta enemmän. Kumpaakin oli kyllä aiemminkin, mutta huonosti toimiva parisuhde johtaa nopeasti hyvin ahdistavaan arkeen. Elämisen keveys yhtäkkiä kun saakin vapaasti olla tekemättä tai tehdä mitä haluaa, on ollut todella mukavaa.

Kaikki muuttui tänään kun kahlasin arkistoja korjatessa vuosi tolkulla vanhoja tekstejä joista monin paikoin huokuu aito rakkaus ja onnellisuus. En edes muistanut, että tuollaistakin voi kaivata.

Nyt siihen iski kaipuu.

Demo vuodelta 2012:

Ja kevään huikean suurelle YleX:n laivakeikalle tivataan avecin tietoja. En ole vastannut mitään, koska ei ole taaskaan mitään hajua kenet sinne voisi kutsua. Mennee tälläkin kertaa siihen, että valitsen jonkun pienestä minioniporukastamme. Olisi niin hienoa kun olisi se oikea avec.