Se tunne, kun herää aamulla jomottavaan kurkkuun, ja tietää että parin päivän päästä on ihan hel-vetin kamala olo.

Nyt kun en taas väliaikaisesti ole kokopäiväisissä töissä niin muutin myös kulututtottumuksia vähän maltillisimmiksi. Kotona kokkaaminen tarkoittaa automaattisesti sitä, että kissat syövät paljon paremmin kuin ihminen. Etenkin näin orastavan flunssan kynnyksellä tieto lisää tuskaa.

Törmään vanhaa Arkea kahlatessa paitsi pohjattoman noloon teini-itseeni, myös lukemattomiin kirjoituksiin joita lukiessa tulen uudestaan ja uudestaan tuohtuneeksi itselleni siitä mitä kaikkea olen antanut valua sormieni välistä. Näin vähän aikuisempana en ehkä kaipaa menneeseen ihan niin paljon kuin ennen, vaan ennemminkin yritän kovasti miettiä ja ymmärtää mitä voisin tulevaisuudessa tehdä toisin.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että juuri nyt tuntuu oikein hyvältä olla juuri tässä.