Älä oo tollanen; oo parempi

”-Ootko koskaan menny ennen yhtätoista nukkumaan”
”-Öö. En?”

En ymmärrä ihmisiä, jotka heräävät viikonloppuisin kahdeksalta. En toisaalta myöskään ole suvaitsematon näitä kohtaan, kuten suurin osa aamuihmisistä tuntuu olevan meitä peikkoja kohtaan. Elämä on niin rankkaa.

Ottaen huomioon intohimoni kieleen ja viestintään, ja sen, että olen tehnyt jälkimmäiseen liittyviä asioita työkseni ja harrastuksekseni jo yli 20 vuotta (I’m too fucking old for this shit), on jollain tavalla ironista että kaikki parisuhteeni ovat kariutuneet kommunikaatio-ongelmiin. (Etenkin The One, jota tuskin koskaan lakkaan katumasta.) Kyvyttömyyteni liittyy oikeastaan vain negatiivisten tunteiden käsittelyyn.

Olen vähän ahdistunut siitä, että pitäisi kaveriuttaa (”to friendzone”) todella mukava tyttö. Käytökseni on varmaankin jo viestinyt asian, mutta jossain muualla kuin vatsapissa siitä kuitenkin täytyy jutella. Olen viivytellyt asian kanssa paitsi siksi, että en halua jutella siitä, myös siksi että tämä on aivan hurjan mukava tapaus. Tai totta puhuakseni enemmän. Vähän kuin sielunsisar. ”Ei se johdu susta ku musta” on kerrankin lähellä totuutta.

Saitin palauttaminen jaloilleen tulee olemaan aika pitkä prosessi. Tiesin, että urakka on iso, mutta mittakaava realisoitui kunnolla vasta tänään kun versionhallinta meinasi räjähtää silmille kun siirsin pelkästä Arjesta paikalleen ensimmäiset kolme vuotta. Reilut 11 000 tiedostoa, kiitoooos. #vainnörttijutut