Pistos aurinkoa
Viikko hurahti nopeammin kuin 26 edellistä yhteensä. Luulen, että se on hyvä asia.
Maanantaina opin, että rutiinit eivät synny kirjoittamalla niitä paperille. Loppu jäikin sitten vähän hämäräksi.
Tiistaina tuhlasin kuusi euroa (!!) kebabiin koska oli niin hyvä fiilis. Vietettiin iltaa isän kanssa kerrankin positiivisista asioista jutellen.
Keskiviikkona tapasin Pyryn ja Mikan. Tutustuimme Pyryn kanssa yliopistolla kymmenen vuotta sitten. Mika liittyi sykeröjengiimme pari vuotta myöhemmin. Meitä kaikkia yhdistää ainakin se, että olemme edenneet yliopistourallamme suurinpiirtein yhtä nohevasti. Olimme yhtä mieltä myös siitä, että tätä bilevideota sykeröistä kahdeksan vuoden takaa ei kannata laittaa YouTubeen.
Eilen näin Jannen pitkästä aikaa. Perspektiivimme moneen asiaan on hyvin samanlainen ja osaamme samaistua toistemme asioihin aika hyvin. Janne on aina saanut minut näkemään asioita uudessa valossa, asia jota arvostan suuresti.
Tänään tapasin myös Jussin. Edellisestä oli aikaa suunnilleen vuosi. Vaikka fyysisesti elämämme ei juuri voisikaan olla kauempana toisistaan, henkisesti hän on edelleen ihan yhtä lähellä kuin se keltainen talo Toivonlinnantien varrella oli silloin kaksikymmentä vuotta sitten.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Mutta kai se, että itkee onnesta, kertoo jotain. Huomenna on uusi valoisa päivä.
Kiitos, ystävät.
