Teit minut eilen

”-Laura, kuka tuo söpö uusi tyttö on”, kysyin kuoroharjoituksissa tammikuussa 2009marraskuussa 2008. ”-Se on Jenni.”

Paria viikkoa myöhemmin S-OSIKsella seuranamme oli vielä kaksi esiliinaa, mutta ystävänpäivänä menimme oikeille treffeille Tyyn kuoron kvartettikonserttiin. (Jollainen on muuten taas tulossa 5.2. – suosittelen!) Konsertti oli upea, mutta se on vähintä mitä muistan tuolta illasta. Olemme siitä asti olleet ystäviä, rakastavaisia, kavereita, it’s complicated.

Jenni on lämmin ja aito ihminen. Tunnumme ymmärtävän toisiamme vaikka olemmekin aivan erilaisia. Yrityksistämme huolimatta emme koskaan oikein löytäneet sitä omaa juttuamme. Mutta rakastan häntä silti.

Toivottavasti hänkin vielä jonain päivänä uskoo sen. Anteeksi.