Uudelle elämälle

Sain eilen siskopuolen. Hänestä kasvaa varmasti tärkeä osa perhettämme ja elämääni. Mutta vielä tänään sitä ei osaa oikein ajatellakaan.

Päätin hiljattain, etttä kirjoitan jatkossa vain positiivisista asioista. Se tuntuu välillä mahdottomalta, mutta kyllähän niitä löytyy kun vaan osaa katsoa.

Muistan puisten kierreportaiden alusen. Vanhan arkkupakastimen, joka oli maailman jännittävin paikka. Suuren punaisen suulin, jonka ylisillä oli heiniä joissa ei olisi saanut leikkiä. Pikkuserkun kanssa Reposaaressa vietetyn kesäpäivän kun laskettiin montako kertaa voi yhden päivän aikana mennä uimaan.

Muistan miten koko maailma muuttui kun kuulin ensimmäisen kerran Imaginen.

Muistan aina ensirakkauteni. Ja sen miltä tuntuu rakastua ensisilmäyksellä ikiajoiksi.

Olen valitettavasti myös kadottanut paljon. Jo vuosia olen yrittänyt etsiä onneani, välillä vähän määrätietoisemmin, toisinaan tuuliajolla. Hetkittäin muistan miten tärkeää on lakata etsimästä. Toivon uudelle elämälle avoimia silmiä ja vähän vähemmän kovia polkuja. Maailma on hyvä paikka kun teemme siitä sellaisen.