Olette kauniita

Tapasin tänään Heidin, kauniin humanoidin jonka tunsin kauan sitten. Tänään hän oli aivan yhtä kaunis, mutta lähes kaikki muu oli muuttunut.

Lävistetyn, rikkinäisen ja suunnattoman hippitytön tilalla kosmikin tutun pöydän ääressä istui nyt aikuinen nuori nainen, jonka elämän täyttää nuori tytär ja suklaankaipuinen aviomies. En voisi olla kateellisempi, mutta samaan aikaan olen äärimmäisen onnellinen heidän puolestaan.

Heidi on wanha paskiainen. Useita minuutteja minua vanhempi. Saman syntymäpäivän lisäksi meitä yhdistää myös jokin muu. En osaa paikallistaa sitä, mutta tunnen sen. Hän tiesi mitä ostaa kaupasta. Hyvin hämmentävää. Itse asiassa vain Jenni on pystynyt samaan. (Ja häntäkään en kelpuuttanut. Ja Jenni ei ole edes lihavammainen.)

Tapasin jokin aikaa (kuukausia) sitten myös Hannan. Häntä en koskaan sen paremmin tuntenut, mutta hän auttoi näkemään oman ikäisteni haasteita ja sinkkuuden suuria suruja. Kun elää näin vanhaksi sinkuksi oppii turhan itsenäiseksi ja tavoille, joista on hankala päästä irti.

Olen entistä enemmän sitoutunut uusiin tavoitteisiini.

Ulkomaan uutisissa, stemmoissa syötiin tänään bassopiirakkaa. Kiitos, Rasmus!