Sunnuntai

Maanantaisin on helppo muistella sunnuntaita, samaan tapaan kuin torstaina perjantaita. Jokunen vuosi sitten, tällä tavalla syyskyyn kynnyksellä, olimme viettämässä kuoron kanssa viikonloppua Turun saaristossa. Lauantai sujui osin legendaarisissa merkeissä, mutta enimmäkseen kuitenkin tyypilliseen CM-tapaan. Eli lauluisissa ja iloisissa merkeissä.

Sunnuntaiaamu käynnistyi kuvankauniissa säässä. Rauhallisesti, kuten hyvillä sunnuntailla on tapana. Kaikkien kiireisimmät olivat lähteneet kotiin jo illalla, loput kiireiset karauttivat matkaan pitkän aamipalan jälkeen. Meillä muilla ei ollut kiire.

Laitoimme saunan tulille ja valuimme saunasta hiljalleen rannan laiturille nauttimaan syyskuisesta hennon lämpimästä auringosta. Pian makoilimme kaikki alasti tuolla laiturilla, kuunnellen talveen valmistautuvaa luontoa, välillä vaihtaen sunnuntaisia ajatuksia ja ihmetellen lämmintä syyskuuta.

Täydellinen sunnuntai.

Vaikka näitä hetkiä tuntuukin välillä olevan vaikea löytää, ne ovat niitä jotka muistuttavat siitä miten matka on aina tärkeämpi päämäärää. Siis, matka maanantaista perjantaihin on tärkeämpi kuin se perjantai. Tai lauantai, tai sunnuntai. Sen kun aina muistaisi.