Missä vaiheessa meistä tuli aikuisia?

Tässä iässä (ikäkriisi) hankalinta parisuhteen harkitsemisessa on se, että kun iso osa samanikäisistä ystävistä elää jo perhe-elämää tai ovat yhdeksän kukauden opintomatkalla sitä kohti, itselle muodostuu pakottava tarve arvioida potentiaalinen kumppani paitsi omien mieltymysten, myös potentiaalisen äitiyden näkökulmasta.

Onhan se nyt aika epäkäytännöllistä. Että ekojen treffien päätteeksi ”sori, sä oot muuten ihan kiva, mutta sun lantio ei oikein vaikuta ideaalilta luonnolliselle synnytykselle”.

Ei sillä että olisin koskaan sanonut noin, tai että itse olisin missään suhteessa ideaali kumppani, mutta kaveripiirin perheytyminen on ihan selkeästi vaikuttanut ikäkriisiini. Eikö se, jos mikä, ole aikuisuutta kun tulee vanhemmaksi? Ja meistähän ei koskaan edes pitänyt tulla aikuisia, helvetti!

Voisi vaan ihan piruuttaan jäädä sinkkupapaksi.

Tai sitten ei.