Tunnetaanks me jostain?

— V: Moi!
— S: Moi.
— Tunnetaanks me jostain?
— En usko.
— Oon nähnyt sut yliopistolla jossain?
— Ehkä. Mitä sä opiskelet?
— Umm.. no..
— Et tiedä mitä opiskelet?
— Luen niin monia juttuja. Tai luin.
— Ai oot valmistunut jo?
— Kaikkea muuta paitsi sitä. Mä oon hairahtunut työelämään.
— Jaa. Oot joku nörtti, vai?
— Nngh. En. Opiskelen tietojärjestelmätiedettä. Se ei liity tietokoneisiin mitenkään, vaan tietojärjestelmiin. Esimerkiksi kirjaston kortis..
— Eli nörtti.
— Kiitti.
— Eipä kestä. *nauraa*

[..]

— S: Mitä sä harrastat?
— V: Kirjoittamista. (*mutinaa* Ainakin joskus harrastin…*mutinaa*)
— Ai jaa? Mitä sä kirjoitat?
— Webiin lähinnä.
— Ai sulla on blogi?
— No, tavallaan…
— Mullakin on. Aloin jo edellissyksynä kun lähdin vaihtoon. Oon kirjoittanut sitä aika pitkään.
— Joo. Mäkin..
— Ai edellissyksynä?
— Vähän pidempään…

[..]

— S: Erykah Badu on ollut mun suosikki siitä asti kun näin sen jazzeilla 2001.
— V: Ai jaa? Mäkin olin siellä. En kylläkään kirjurissa, mutta tapasin kaksi tyttöä, jotka olivat, ja he kehuivat keikkaa kovasti. Sain niiltä lipun sateenvarjonarikkaan. Ne oli aika hullut jazzit.
— Sateenvarjonarikkaan?
— Pitkä juttu.
— Haluutko tulla mun luo kuuntelemaan Baduta?
— Öö. Kiitos, mutta en voi. Pitää olla aikaisin aamulla töissä.
— Tuo oli aika kehno tapa sanoa ei.
— En halunnut sanoa ei.
— Saatatko mut kuitenkin kotiin asti?
— Toki.