Päivän yksinäisin hetki on ennen aamunkoittoa, hämärän aikaan kun lokitkaan eivät vielä ole hereillä. Mietin kulkemiani polkuja, päätöksiä jotka veivät minut kauas kotoa ja rakkaita jotka jäivät Suomeen. Olen onnellinen.
Olisin onnellisempi ellen olisi yksin, toitotan itselleni. Tiedän muutamankin henkilön jotka varmasti olisivat eri mieltä. Haluaisin ajatella asioiden sotkeentuneen jonkin muun kuin itseni takia. Tiedän Occamin partaveitsen. Siksi en lähde tänään viihteelle. En vielä tänään.