Kaksi päivää Turussa ovat olleet täynnä ystäviä ja aurinkoa. Ruisrokkimeiningit ja kolmeakymmentä hätistelevä auringonpaiste vetivät eilen kaupungin niin täyteen ihmisiä etten ole eläissäni nähnyt moista väenpaljoutta tässä kylässä.

Kannoin töiden jälkeen oman korteni kekoon ja imin itseeni epätavallisen vilkasta kaupunkielämää. Patikointi kuumassa kaupungissa yhdistettynä viikkoja haaveilemaani Adan kebabiin oli äärimmäisen väsyttävä paketti, mutta toivuin vielä illaksi pyöräilemään. Lukuisten mutkien ja kurvailujen jälkeen päädyin lopulta minnepä muualle kuin Cosmiciin.

Yömyöhällä saatoin Lauran kotiinsa, poljin kesäyötä ihastellen Savitehtaankadullle ja nukahdin pian ovesta päästyäni sikeään uneen jollaisesta en ole päässyt nauttimaan viikkokausiin.