Palaaminen kotiin Viroon tuntui hassulta. Sateisen matkan päätteeksi avasin kumisevan oven huoneistoon, jota en vielä osaa sanoa kodiksi. Nytkö olen kotona?

Olin paljon enemmän kotona Turussa. Sieltä on onneksi nyt tuoreita muistoja kuvina, joten kotikoti-ikävää vastaan on olemassa lääkitystä.

Maanantai oli Pärnussa sadetta aamusta iltaan. Itse asiassa vielä nyt yölläkin sataa niin että autot suhisevat tiellä. Joskus kymmenen jälkeen puin gore-puvun päälle ja lähdin pomppimaan lätäköihin. Se ei olekaan yhtään niin hauskaa tavallisilla lenkkitossuilla.

Päädyin lopulta läheisen Eluvesi-viinakaupan ovelle ajatuksissani haastatella myyjää Viron uudesta alkoholilaista. Pienten liikkeiden nuoret myyjätytöt ovat mainiota juttuseuraa, sillä he yleensä ovat ilta-aikaan niin tympääntyneitä tekemisen puutteeseen, että puhuvat jopa suomalaiselle (kunhan muistaa pysytellä virossa tai englannissa ja olla mainitsematta että on Suomesta). No, tämäkin ajatus meni mönkään, sillä oveen liimatun surullisen näköisen lapun mukaan laki oli tullut voimaan 19. kesäkuuta: nyt alkoholin myyminen on kielletty klo 22:00-10:00 välisenä aikana, joten aiemmin varsin liberaalein aukioloajoin toiminut Eluvesikin oli suljettu. Typerä laki.