Totuus sattuu

Mieleeni on palanut Sepon kommentti monen vuoden takaa. ”Jos mä en tuntis sua, mä pitäisin sua ihan kusipäänä.” En väitä etten olisi oikeastikin, mutta sen tiedän, että Unessa.netin Ville on kaukana elävästä peilikuvastaan.

Kyseessä ei ole tietoinen valinta. Oikeastaan päin vastoin. Alusta lähtien yksi tärkeimmistä tavoitteistani on ollut mahdollisimman suodattamaton (mikä ei tarkoita yksiselitteistä tai helposti ymmärrettävää, vaan aitoa) ulosanti aivoista verkkoon. Lopputulos on sitten sekavaa, tyhjänpäiväistä, ajattelematonta, mustavalkoista, epätoivoista, epärealistista, euforista tai mitä ikinä kulloinenkin mielentila sattuu välittämään. Arjen sisällön ei ole koskaan ollut tarkoitus olla selväsanaista tai järkevästi muotoiltua, vaan juuri niin löysää tai fokusoitua kuin kirjoitushetken ajatuksetkin.

Prosessissa on kaksi äärettömän hankalaa asiaa: ajattelemattomuus ja laskelmointi.

Unessa.netin alkuaikoina, joitakin vuosia sitten, kompastelin moneen otteeseen omaan ajattelemattomuuteeni. Sanan- ja mielipiteenvapaus ei oikeuta vastuuttomuuteen. Mitenpäin tahansa pyristelisi, sanoistaan on kannettava myös vastuu. Ei ole oikein loukata ketään vain siksi, että on mahdollisuus tehdä niin. Eikä ajattelemattomuus kelpaa perusteluksi, se on tyhmyyttä. Opin kantapään kautta olemaan vähemmän ajattelematon. Läksyni ovat luettavissa tältä sivustolta edelleen – toivottavasti ole oppinut niistä jotain.

Ajattelemattomuuden vastakohtana on liika ajatteleminen. On vaikeaa olla olematta laskelmoiva ja kirjoittaa jotain saadakseen aikaan jonkun reaktion. Olen lipsunut tähänkin väärään toistuvasti. Vaikka tarkoitus on useimmiten ollut hyvä, laskelmointi on suorassa ristiriidassa Arjen filosofian kanssa. Ja silti sitä on erittäin hankala välttää. Etenkin silloin kun yrittää olla ajattelematon. Jotta pystyy välttämään tietoisen laskelmoinnin, täytyy välttää kirjoittamista väärällä tavalla tietoisessa mielentilassa.

Optimaalisin hetki valuttaa ajatuksiaan näppäimistölle on silloin kun on riittävän lähellä itseään. Ei saa miettiä mitä muut ajattelevat, eikä saa valehdella itselleen kirjoittamalla muka-aitoja ajatuksia. (Nyt kun kaiketi ensimmäistä kertaa kirjoitan tätä auki, alan ymmärtää paremmin miksi joskus on niin hel-vetin hankalaa kirjoittaa mitään. Pelkään valehtelevani.) Parasta on se, että ihmiset tuntuvat tunnistavan aitouden. Valtaosa kaikesta saamastani palautteesta on tullut sellaisista merkinnöistä jotka on tehty puhtaalla mielellä. Niitä merkintöjä ei ehkä ole montaa, mutta ne ovat (minulle itselleni) sitäkin arvokkaampia.

Nuo pilkahdukset pimeässä tuovat palautteen myötä sitä tärkeää lohtua, että jossain on joku joka ajattelee samalla tavalla kuin minä. En ole yksin.

Tähän pohdiskeluun sytytti sattumalta silmiin osunut kuvaus:

Unessa.net ei ole weblogi, se väittää itse. Mitä se sitten on, kannattaa tutustua. Alan pioneereja. Nykyään ei enää vereslihaisen tunnustuksellinen.

Ei ehkä vereslihainen, mutta yhtä alasti kuin tähänkin asti.