Mullassa

Vuodenvaihde oli erilainen. Yksi harvoista onnellisista sellaisista.

Aiheutimme Tiinan kanssa lievää supinaa kun pyysin hänet mukaani Mummin luo yhteispäivälliselle uudenvuoden päivänä. Vetivät kaiketi vähän turhankin suoria johtopäätöksiä, mutta samapa tuo. Olen iloinen siitä, että löysimme Tiinan kanssa viimein jotain mikä oli kadoksissa ihan liian pitkään.

Arkeen on ollut paljon vaikeampi palata kuin kuvittelin. Isä auttoi kuskaamaan kissojen ruoka- ja hiekkatäydennykset, mikä oli hieno juttu. Rontit saivat samalla pari uutta rottaa, joista toinen hävisi alle vuorokaudessa. Toista ei päästetä enää vartiotta hetkeksikään. Nuo metsähiiriksi leimatut versiot ovat sen verran snadeja, että seuraavaksi täytyy varmaan koittaa bingata jotain oikeita rottakokoja. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä sellaisille tapahtuisi :)

Ja ulkona on pimeää.

Tunnen olevani kuin maahan upotettu verso. Näen kyllä pientä kajoa, mutta ympärillä on silti niin paljon. Tarvitsen aikaa. Ja rakkautta.