Ajatus

Jospa julkaisisikin ajatuksiaan pelkästään iloisella mielialalla. Turhautumien ja ahdistusten sijaan valuttaisi ulos hyviä asioita.

Kirjoittaisi kissoista, jotka käpertyvät toistensa syliin nukkumaan näyttääkseen liian söpöiltä, ystävistä jotka kertovat ikävöineensä sinua, ja hiljaisista teentuoksuisista illoista, joina saattaa tuntea elävänsä.

Tulee väistämättä ajatelleeksi, että itsestään on liian helppo antaa tietynlainen kuva pelkästään kirjoittamansa perusteella. Välillä tuntuu, että verkkokirjoitteluni on jo kymmenen vuoden ajan vääristynyt vain tietynlaisiin hetkiin. Tietysti, kai sekin on vain hyväksyttävä, että kohokohdat ja pohjakosketukset ovat aina niitä jotka paistavat ajatuksista eniten läpi. En vaan vieläkään ymmärrä, että kuka jaksaa lukea moista skeidaa.

”Konepellin päällä, tiedän sen”.