Lähemmäksi elämää

Joskus tuntuu, että elämme liian kaukana todellisuudesta.

Elämme köyhien kustannuksella maailmassa, joka on täynnä rikkaiden huvituksia. Elämämme on elokuvaa, jossa meikki tekee kauniiksi ja haavat paranevat ilman lepoa kohtauksen vaihtuessa. Suuret lavasteet erottavat hyvät huonoista. Yhteiskuntamme on jättimäinen Truman Show.

Todellisuudessa elämä voi tiivistyä muutamaksi huolimattomasti kirjoitetuksi virkkeeksi sanomalehden sivulle minä hetkenä hyvänsä. Ei hidastuksia, ei bullet-time tehosteita, vain silmänräpäys arkisten askareiden keskellä. Paluu todellisuuteen on usein kallis, mutta se ei maksa mitään.

Mennyt syksy ja tämä talvi, joka ei ole vielä edes alkanut, on vetänyt minua kauemmaksi siloitellusta ja tekopirteästä elämästä, lähemmäs karua todellisuutta. On todella raskasta kantaa omia turhamaisia ongelmiaan saaden jatkuvasti muistutuksia siitä mitä oikeassa elämässä tapahtuu. Jo pelkästään se, että kokee jotain niin turhamaista ongelmasi, ahdistaa.

Onneksi ahdistusta saa helpotettua pienillä asioilla. Pienenpienillä. Hymyilee väsyneelle bussikuskille, pitää ystävää kädestä, jättää uutiset katsomatta. Toivoen, että osaisimme rakentaa maailmasta paremman paikan lapsillemme.