Huonot päiväni

Syksyt ovat kerta toisensa jälkeen yhtä vuoristorataa. Ihastun ruskan värittämään luontoon, masennun sateesta ja pimeydestä, tutustun sattumalta tuntemattomaan tyttöön johon retkahdan viikkokausiksi.

Viimeinen on vielä tapahtumatta. Ehkä siksi pari edellistä viikkoa ovat olleet yhtä helvettiä. Aikaisempien viikkojen tauoton työinto on vaihtunut totaaliseen saamattomuuteen, enkä osaa nauttia mistään. Ahmin elokuvia toisensa perään ja masennun lisää kun työt eivät vähene odottamalla. Olen kaiketi (ilolampun) puutteessa.