Positiivinen kehä

Toisinaan maailma tuntuu liian pahalta paikalta elää. Mikä tekee meistä niin häijyjä toisiamme kohtaan?

Pekka Himanen määritteli eduskunnalle vuonna 2004 laatimassa raportissaan (PDF) menestyksekkään tietoyhteiskunnan tärkeimmiksi ominaisuuksiksi välittämisen ja kannustamisen. Erittäin pehmeitä – ja huonosti sopivia – arvoja nykyiseen kvartaalitalouteen. Merkitystalouteen ne varmasti sopisivat, mutta en vieläkään näe minkäänlaisia merkkejä siihen suuntaan siirtymisestä.

Usein kun on hyvä olo, murehdin niitä, joilla tiedän olevan jatkuvasti huono olo. Huonoina päivinä tunnen välillä olevani pelottavan lähellä syöksymistä siihen samanlaiseen loputtoman syvään kuiluun, jonne olen nähnyt liian monen ihmisen putoavan. Kun enemmän sääntönä kuin poikkeuksena kovalla työllä aikaansaatu eteenpäin suunnannut askel johtaa kahteen harppaukseen taaksepäin, on erittäin hankalaa perustella itselleen miksi päähän potkivaa yhteiskuntaa pitäisi kiittää ja kannustaa.

Uskon, että kärsimyksen minimointi johtaa varmemmin hyvään kuin sen eteenpäin jakaminen. Muutos ei synny tyhjästä, sen aikaansaamiseksi kannattaa uhrata itsestään. Vähäkin riittää.

Positiiviset kehät ovat yhtä tehokkaita kuin negatiivisetkin. Tällaiset huomiot ovat hämmästyttävän lohdullisia pahimpina päivinä, jolloin maailma tuntuu vetävän mattoa jalkojen alta paljon nopeampaa kuin mitä pystyy juoksemaan.

Kunnes alkaa kuorotreenit joiden loputtua ei enää muista miksi olisi halunnut tuntia aikaisemmin kävellä mieluummin sairaalaan kuin koululle. Muutamaa hetkeä myöhemmin pitkään jumittanut ohjelmointiongelma ratkeaa kauniilla kolmen rivin metodilla ja se laukaisee humaltavan serotoniiniryöpyn elimistöön. Iloisessa mielentilassa kirjoitettu vastaus tekstiviestiin aiheuttaa vastaanottajassa hetkellisen inspiraation, jonka vallassa tehty työraportti johtaa myöhemmin merkittävään monikansallisten yhtiöiden väliseen aiesopimukseen ja aloitteentekijän palkitsemiseen palkankorotuksella. Tällä välin hiljaisesta iltapäivästä helpottunut sairaanhoitaja purkaa jäljelle jäänyttä energiaa aviomieheensä, joka neljäätoista minuuttia myöhemmin raportoi asiasta irkissä eräälle kanavalle, jolta sitä lukee tyttöystävälleen ääneen jyväskyläläinen viestinnän opiskelija. Tyttö saa kuulemastaan tarinasta assosiaation vanhaan turkulaiseen ystäväänsä ja kirjoittaa tälle sähköpostia otsikolla ”Kummallisia nuo turkulaiset”.

Luen vielä sähköpostini ennen nukkumaanmenoa. Huomio kiinnittyy tekohauskaan otsikkoon. Kerrankin pääsee nukkumaan iloisin mielin.

Päätän, että näissä vaaleissa täytyy äänestää henkilöä, joka uskoo oikeanlaisiin arvoihin. Sellaisiin, jotka antavat edellytyksiä välittämiselle ja kannustamiselle.