villesaa

Viikonlopun määritti pitkästä aikaa kuoroleiri. Jaksoin lauantain yllättävän hyvin vain parin tunnin yöunien voimin, joskin ääni lähti aika totaalisesti. Kotimatkalle pääsimme yllättävän aikaisin, väsyneinä mutta iloisina.

Viime viikot ovat olleet itseään toistavia. Liikaa töitä, liian vähän aikaa miettiä oikeaa elämää (tai koulua). Tämän viikon jälkeen alkanee vähän rauhallisempi jakso kun ei tarvitse enää tehdä montaa työtä päällekäin.

Kävin pian kotiin päästyäni ”hetkeksi päikkäreille”. Heräsin seitsemää tuntia myöhemmin.

Alan olla hieman epävarma siitä mitä haluan. En välttämättä halua olla kiireinen ja stressaantunut koko lopun elämääni. Olen myös alkanut kyseenalaistamaan omia tavoitteitani korkeakoulututkinnosta tietojärjestelmätieteestä. Keskustelimme näistä valinnoista Sepon kanssa, minkä jälkeen tuli sellainen olo, että pitäisi päästä kauemmas omista ajatuksistaan, jotta tietäisi mitä oikeasti haluaa.

Luulen silti tietäväni melko tarkkaankin mitä haluan, en vaan tiedä miten pääsisin sinne.

Kaikesta höykytyksestä ja stressistä huolimatta viime päivät ovat olleet mukavia. Asiat tuntuvat etenevän vähän kerrallaan, mutta oikeaan suuntaan. Juuri niin kuin pitääkin, ei liian lujaa.