Vielä vähän

Kun pitkien yöuniekin jälkeen päässä pyörii miljoonia asioita jotka kaikki liittyvät jollain tavalla verkkoon, palvelimiin, ohjelmistoihin, asiakkaisiin tai keskeneräisiin töihin, tietää tarvitsevansa lepoa.

Ärsyttävintä on se, että eniten stressiä tulee harrastuksista, joihin ei yksinkertaisesti riitä aikaa. Ihmissuhteista puhumattakaan.

En ole vieläkään oikein hyvä näkemään tällaisia tilanteita ennakolta. Pitkän aikaa kalenteri näyttää mukavan väljältä, kunnes tulee kaksi tärkeää asiaa samalle viikolle, seuraavalle kolme, ja pian on jo pudonnut laskuista. Kun oravanpyörässä on juossut muutaman viikon, kiirettä ei enää tunnista kun siitä on tullut normaali olotila. Pitäisi aina osata tiedostaa ne hetket jolloin juoksee liian lujaa. Tai mikä parempaa, pitäisi osata välttää joutumasta tilanteisiin, jotka pakottavat liian tyhjään elämään.

Päätin joskus keväällä, että pidän heinäkuussa pitkän loman. Edellinen kunnollinen loma tuli pidettyä kesällä 2004, joten alkaa jo olla aikakin. Tänä vuonna lomaviikot näyttävät aika täyteen buukatuilta. Ensimmäisellä viikolla lähdetään Europython-konferenssiin (teknisesti ottaen työreissu, mutta tuolla lienee niin rentoa, että sen voi hyvin laskea lomaksi), sen jälkeen lähden Ilyan kanssa viikoksi Norjaan Storås-festareille, ja sieltä palatessa pääseekin sitten Poriin Jazzeille. (Huom! Miittipäiviksi sovittu tänä vuonna alustavasti 20. ja 21.7. Merkkaa kalenteriin ja lähde mukaan!)

Tärkein lomasuunnitelmani on kuitenkin se, että vapaapäivinäni en aio koskea tietokoneeseen pitkällä tikullakaan. RSS-syötteet saavat jäädä seuraamatta, postit lukematta ja saitti moderoimatta. Olen tehnyt erinäisiä järjestelyjä voidakseni päivitellä Arkea mobiilisti (kirjautumatta normaaliin hallintaan), joten kirjoittaa voin jos siltä tuntuu, mutta muuten aion pitää itseni totaalisti erossa verkosta.

On tyypillisen ironista, että nimenomaan verkossa lukemani artikkelit ja katsomani videot ovat muokanneet käsitystäni puhtaasta ja merkityksellisestä elämästä. Hetkittäin epäinhimillisestä raatamisesta huolimatta tunnen oloni onnelliseksi kun näen vähentäväni toisten ihmisten kärsimystä pienillä teoillani. (Buddhistinen sanasto voi kuulostaa suurelliselta, mutta kyse on usein hyvin pienistä asioista.) Osa minusta on vakuuttunut, että olen vaan hyvä valehtelemaan itselleni, enkä oikeasti aio tehdä mitään erilaista koko kesänä, mutta piirun verran isompi osa jaksaa uskoa siihen, että osaan ja uskallan muuttua.

Erityisen kannustavaa on se, että olen selkeästi saanut karistettua itsestäni vähän (mutta vain vähän) huomenna aloittamista. Olen viimeisen puolen vuoden aikana kiinnittänyt tähän erityistä huomiota ja se on tuonut tulosta. Asioita tulee tehtyä paljon enemmän kun ne tekee tänään eikä huomenna (eli ei koskaan).

Tilauksessa on vähäsateinen kesä.