Paluu Pärnusta

Paluumatka Pärnusta sujui leppoisasti ja ilman pahempia kommelluksia. ”Nytkö se loppuu”-olo valtasi mielen nopeasti Kupittaan aseman kuulutuksen jälkeen.

Moimoipusipusiolikivaanähdäänhuomenna – kotiavaimet – tuttu sisäpiha.

Ilta-auringon lämmittämä koti tuntui pitkän paluumatkan jälkeen vähemmän ahdistavalta kuin olisi voinut kuvitella.

Paluuolo. Vaikka muutaman päivän tiivis yhteiselo parinkymmenen käkeilyekspertin kanssa saa hiljaisuuden tuntumaan erittäin rentouttavalta, ympäröivää hulinaa jää kaipaamaan. Yksinelomoodiin kytkeytyminen vie oman aikansa.

Pää täynnä ajatuksia. Lyhyen reissun jäljiltä jäi niin paljon ajateltavaa, että tulevat unet täyttyvät mitä todennäköisimmin matkamuistoista. Viimeyön puolentoista tunnin unet alkavat nyt illalla tuntua siinä määrin, että nukahtamiseen tällä sekavalla mielentilalla ei tuskin ole vaikutusta.

Onneksi en ehtinyt murehtimaan huomista tänään.