Illan puolella

Epätavalliset Jazzit. Ensinnäkään en nähnyt kuin muutaman wanhan kaverin, mutta sen sijaan paljon uusia. Toisekseen satoi melkein koko ajan. Kolmanneksi, en kuullut tahtiakaan jazzia. Ja pisteeksi i:n päälle; ostin jotain jazz-kadulta.

Treffasin eilen (kuoro-)Lauran Jipun ilmaiskonsertissa. Koska en kuuntele radiota, omista televisiota, enkä muutenkaan ole tietoinen yhtään mistään, en ollut aiemmin kuullut ko. bändiä. Hyvin soittivat. Pidin neidin energiasta ja rock-asenteesta, mutta en oikein osannut päättää että pidinkö lauluäänestä. Ehdottomasti lisäkuuntelun arvoista musaa silti.

Vietin loppuillan Lauran seurassa kaarrellen Porin tunkuisia katuja. Päädyimme lopulta pari vuotta sitten miitissä testattuun kahvilaan, jossa oli erittäin hyviä leivoinnaisia ja hurmaava tarjoilijatar. Todella mukava ilta vaihtoehtona liian täydessä ja meluisassa baarissa huutamiseen. Jos paikassa olisi kuullut jazzia, se olisi ollut täydellinen.

Paluumatka yöbussilla Reposaareen oli avartava kokemus. En muistanutkaan kuinka paljon pidän känniäälöistä. Edellisiltaiset häröilyt kummittelivat mielessä edelleen kun virittelin lämpimikseni tulta takkaan. Joskus vielä viisastun.

Sunnuntai käynnistyi laiskasti. Kun lopulta pääsin kaupunkiin ja bussiasemalle, olin viittä vailla jäädä ilman kyytiä kun suunnitelmallisemmat olivat tietenkin varanneet lippunsa etukäteen. Pääsin onneksi odotuksetta matkaan. Täydet paluubussit ovat aina mukavia, paitsi silloin kun vieressä istuu joku joka ei pukahda sanaakaan koko matkan aikana.

Kotiin päästyäni rustasin uuden kalenterimerkinnän: Pori Jazz, 12.-20. heinäkuuta 2008.

Huomenna lähdetään Norjaan!