Kostea alku

Näkymä merelle Reposaareen tultaessa tekee aina yhtä pieneksi ja sanattomaksi. Mitä tahansa sillalle tullessa mielessä onkaan, se häipyy nopeasti aaltoihin.

Ensimmäiselle jazz-illalle ei ollut Reposaareen päätymisen lisäksi mitään suunnitelmia. Hanna korjasi tilanteen ja lähti (pitkähkön vonkauksen jälkeen) seuraksi paikalliseen baariin. Aikaisemmin vain kanavalta tuttu neiti oli oraalisesti lahjakas myös livenä – ei lainkaan huono ominaisuus. Erittäin mukavasti alkanut ilta päättyi logistisista syistä turhan aikaisin, mutta viikonloppua on onneksi vielä jäljellä.

Viime päivät ovat olleet liian nopeatempoisia. Rannikkoa piiskaava vesisade ei nostata hirveästi jazzeilufiiliksiä, joten voi hyvin olla, että lähden takaisin Turkuun nopeammin kuin alunperin ajattelin. Fiiliksen mukaan. Huomenna on uusi päivä.