Suo siellä

Laurakarhu päivitti murheellisia kuulumisia. Olemme olleet liian vähän yhteyksissä Sepon kanssa sen jälkeen kun hän muutti taNpereelle. Välillä tuntuu, että kaikki ystävät ovat kaikonneet täältä johonkin periferialle. Onneksi toiset palaavat kotiin.

Parisuhteiden varmasti yksi takerruttavin osa on kaikki ne ympärillä olevat ihmiset, joihin toisen kautta tutustuu. Olisi sääli menettää Lauran kaltaista ystävää vain sen takia, että hänen polkunsa vei pois Sepon luota. En usko, että näin käy, mutta fiilis on kuitenkin vähän apea.

Eräs toinenkin ystävä erosi hiljattain. Heidän eronsa sujui (tietääkseni) tahdikkaasti ja nyt kumpikin voi hyvällä omallatunnolla aloittaa uuden elämän. En kahdehdi lainkaan niitä sydänsuruja ja loputtomia kyyneleitä mitä eroihin liittyy, mutta uusi alku on lähes aina onnellinen (tai ainakin onnellisempi kuin sitä edeltänyt aika) ja täynnä mahdollisuuksia.

Huonoina päivinä alusta aloittaminen tuntuu lääkkeeltä kaikkeen. Toistaiseksi on kuitenkin hyvä fiilis siitä, että ei ole mennyt siitä mistä aita on matalin. Vaikkakin kaukana täydellisestä, kaikki on kuitenkin hyvin. Ainakin toivon niin.