Et tu

Baarimikon keskittyminen herpaantuu hetkeksi kun hän katsoo meitä kohti. Viinapullot hajoavat lattialle ja tämä nostaa kylmän rauhallisesti päänsä yläpuolelta käsiinsä uudet. ”- Näitkö tuon!”, huudahdin. ”- Etpä tietenkään.” Joskus sitä vaan ei näe, tai halua nähdä, mitä ympärillä tapahtuu. Joskus riittää, että on.

Vietin illan kuorokavereiden seurassa Tommin luona. Grillibileiksi ristityt kestit keskittyivät perin suomalaisen kesäsään kourissa sisätiloihin, mutta eihän se menoa haitannut.

Punnitsin pitkään perjantaina, ostaako mäyräkoira kaljaa vai kolme siideriä. Päädyin siidereihin. Kolme maksoivat enemmän kuin mäyräkoira, mutta päätös oli harvinaisen oikea; maistuivat hyvältä. Ei tarvinnut myöskään roudata selkä vääränä juotavaa, eikä rikkoa hyvää valttikorttia ”En oo koskaan”-peliin.

En oo koskaan ostanu kaljaa.