Kumpi ottaa kissat

Perkeleen synkkää. Päätä särkee, räkä on tukkinut jo korvatkin, ja päivällä riideltiin Tiinan kanssa niin, että kulutin illan selailemalla netistä vapaita vuokra-asuntoja.

Flunssa on siitä vittumainen otus, että kun se ehtii korviin asti, normaalisti kaiken parantava musiikkikin on tavoittamattomissa. Se jos mikä on rankkaa. Mieli haluaisi myös soitaa, mutta vieläkin on sen verran heikko olo, että siitä ei oikein tule mitään. Tänään oli kuitenkin kurkun kannalta selkeästi voitokas fiilis, joten eiköhän tuo limaosastokin taltu muutaman päivän kuluessa. Paras olisi.

Olemme kuin vanha aviopari. ”Kumpi ottaa kissat?” Tästä puuttuisi enää joku autonromu ja kiista kymmenen vuotta vanhasta televisiosta. Keskiluokkaisten ongelmat ovat niin typerääkin typerämpiä. Jos olisi rikas, voisi murehtia oikeasti isoista asioista, tai viisas, niin oikeasti merkittävistä asioista. Mutta kun pitää murehtia niin typeristä asioista.

Pidän ajattelemisesta. En ole erityisen fiksu ihminen, mutta pidän siitä huolimatta ajattelemisesta. Näin sairastaessa huomaa sen kuinka ärsyttävää on kun ei pysty keskittymään mihinkään kunnolla. Ajatukset loikkivat oleellisesta merkityksettömiin kuin kissa salaa ruokapöydälle. Sen kyllä huomaa, mutta aina ei vaan jaksa tehdä asialle mitään. Tänään yritin ajatella montaakin asiaa, mutta turhaan. Surffailu on tällaisina päivinä loppujen lopuksi erittäin hyvää ajanviihdettä.