Lentomatka

Sairastaessa näkee kummallisia unia. Koska olen aika harvoin taltioinut näitä, tuntui siltä, että nyt voisi taas.

Olimme lähteneet kuoron kanssa johonkin reissuun, tällä kertaa lentokoneella. Jussi oli mukana ja porukkaa oli paljon. Kone rullasi kiitoradalle ja lähti jo nousukiitoonkin, mutta lopetti sen aivan viimetingassa ”koska perillä olisi kuulemma yli viiden tunnin viivästys”. (Jännää, että unessa on loogista olla lähtemättä alkuunkaan jos perillä joutuu odottamaan.)

Viisi tuntia kuluisi kuorokavereiden kanssa nopeasti, joten yllättävä viivästys ei haitannut meikäläistä ollenkaan. Jouduin kuitenkin jengistä jotenkin eroon niin, etten enää löytänyt näitä. En tarkkaan muista mitä kaikkea tuossa välillä tapahtui, mutta tarkoitus oli ilmeisesti päästä hetkeksi pois terminaalista. Hengailin jonkun muun porukan kanssa ulkona kun näen yhtäkkiä ison bussin, jonka sisällä ainakin Hannan ja Pinjan heiluttamassa. Lähtivät johonkin ja jättivät minut yksin.

En koskaan päässyt hengaamaan kaveriani kanssa, vaikka sitä niin odotin. Se kai lieni koko unen pointti. Herätessä oli jo valmiiksi höntti olo kun flunssan tiivistämä pää jomotti ikävästi.