Lämmin muisto

Kävellessäni tappavan kylmältä tuntuneessa pakkasessa kotiin yliopistolta, mieleeni muistui eräs lämmin muisto vuosien takaa.

Olin dynskussa, varmaankin Sepon ja Lauran seurassa. Oli myöhäinen lauantai-ilta ja oltiin yläkerrassa, todennäköisesti paossa alakerran tungosta. En ollut kännissä, vaan sopivasti sellaisessa humalassa, jonka läpi asiat näyttävät onnellisen iloiselta.

Yläkerran tanssilattia on määrittelemätön alue lattiasta. Hyvinä iltoina lähes koko kerros elää musiikin mukana, mutta monesti jengi istuu paikoillaan kuin naulittuina koko illan. Tämä ilta oli yksi parhaista. Musiikki oli kerrankin sellaista, että jopa minä pidin siitä. Ihmisiä oli paljon ja kaikki tanssivat. Erotin vieressämme olleesta seurueesta erään tytön, johon olin ihastunut ensisilmäyksellä jo aikoja sitten nähtyäni hänet Cosmicissa. Ansku oli pitkä kiharatukkainen punapää. Missä ikinä häneen törmäsinkään, hän hymyili aina. Hän ei ollut lainkaan tyyppiäni. Ei millään tavalla. Jostain syystä olin kuitenkin täydellisen hullaantunut koko hänen olemukseensa.

”Pyydä sitä tanssiin”, Seppo rohkaisi. ”No en. Emmä haluu rikkoa hyvää mielikuvaa”.

Muutamaa minuuttia myöhemmin:

- Lähe tanssiin?

Loppuilta oli maaginen. Viivyimme tanssilattialla ikuisuuden ja valtasimme sen aina uudestaan. Oli kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Jossain vaiheessa tunnustin kiinnittäneeni häneen huomioni jo aikoja sitten. Hän vaan nauroi ja jatkoi tanssimista. Tuona iltana vain sillä hetkellä oli jotain merkitystä. Sillä, että kaikilla oli hauskaa.

Tarina päättyi paljon arkisemmin. Vaihdoimme puhelinumeroitakin, mutta emme sen koommin juuri olleet yhteyksissä. Nyt kun en muista nähneeni Anskua moneen vuoteen, enkä ole varma, että oliko se sittenkään Ansku, oliko Seppo Seppo tai oliko Laura mukana vai ei, muisto tuntuu erityisen lämmittävältä. Jotkut asiat saattavat unohtua, mutta toiset eivät unohdu milloinkaan.

Ja kummallista kyllä, en näistä pakkasistakaan huolimatta kaipaa lainkaan Dynamon hämäriä nurkkauksia ja tahmeaa tanssilattiaa. Nykyiset ilon aiheet ovat tyystin erilaisia, mutta takuulla yhtä aitoja.