Ainoa

Muutama kynttilä, sopivaa taustamusiikkia ja kiehtova keskustelukumppani. Yksi mieleenpainuvimmista viikonlopuista ikinä.

Yritin selittää tuntemuksiani kanavalla siinä kuitenkaan onnistumatta:

<Meian> Puhut kuvainnollisesti, Ville-san. Sano asiat suoraan ja ymmärrettävästi, hai.

Kunpa osaisin. Tilanteita (ja niistä seuraavia tunteita) on vaikea lukea kun ne eivät noudattele aikaisemmin opittua kaavaa. Vielä vaikeampaa on yrittää keskustella jostain mitä ei itsekään kunnolla ymmärrä.

Yleensä uuden ihmissuhteen suunnasta saa selvyyden pian sen jälkeen kun toisesta oppii tiettyjä perusasioita. Aino on monella tavalla vastakohtani. Vahvasta kontrastista huolimatta, tai kenties siitä johtuen, tulemme juttuun erittäin hyvin.

Viikonloppuna suhteemme kehittyi odottamattomaan suuntaan. Kaiken järjen vastaisesti välillemme syntyi .. kemiaa. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään pahaa, mutta se saa aikaan kummallisia ristiriitoja. ”Olemme vain kavereita, mutta nautin kosketuksestasi.”

Aino lukeutuu niihin ihmisiin joiden seurassa ei tule vaivautunut olo. Hänen kanssaan on helppo keskustella ihan kaikesta, eivätkä eriävät maailmankuvat häiritse keskustelua kuten yleensä. En tiedä olenko koskaan tutustunut mielipiteiltään yhtä vankkumattomaan ihmiseen. Jo pelkästään se, että seisoo rehellisesti ja avoimesti omien arvojensa takana, on sellaista kauneutta mitä näkee ihmisissä aivan lian harvoin.

Cantus Mercurialis on kyllä yksi upeiden ihmisten kehto. Sieltä löytää ihania ystäviä :) Enkä varmasti ole ainoa.