Wanhaa ja hyvää

Kylmä vesisade naputtaa määrätietoisesti nahkatakin kuosia. Kellertävä katuvalo piirtää siitä vinoa kuviota asfalttia vasten. Tästä ei pikkujoulusää voi enää jouluisammaksi muuttua.

Muistelin ensinäkemisiä. Tiinasta hullaannuin heti ensimmäisestä silmänräpäyksestä lähtien. Sen lisäksi, että pidin häntä kauneimpana koskaan näkemänäni tyttönä, olin välittömästi täysin vakuuttunut siitä, että haluan hänet. Jotkut asiat vain tietää. Jonkin aikaa se oli ihan hyvä tieto.

Kokopuinen kiulu unohtui tyhjilleen lauteille. Huomaan tämän tietysti vasta siinä vaiheessa kun on jo myöhäistä, joten löylyvesi tulee tällä kertaa vain suihkulla. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tämäkin viikonloppu oli varsin mukava. Hengasin pitkästä aikaa iltaa Nupin kanssa, nysväsin siistejä juttuja, enkä antanut periksi himolle vaan pysyin kiltisti kotona.

Kieriskelin edellisyön surren miten pienet asiat hioivat rikki elämämme Tiinan kanssa. Kauempaa katsottuna asiat näyttävät aina niin kovin erilaisilta kuin silloin kun on niissä kiinni. Tiesin näidenkin hetkien vielä vainoavan, mutta niihin kai ei vaan voi varautua. Kuinka onnellista olikaan se, että oli joku jota rakastaa. Sillä tavalla kuin rakastavaiset rakastavat.

Nyt on onneksi paljon uusia onnellisia polkuja. Ja mikä parasta, entisetkään eivät ole hävinneet mihinkään, ne ovat vaan hieman aikaisempaa kauempana. Elämässä on nyt paljon sellaista kipinää, jota on pitkään ollut ikävä. Mutta kylmät aamut ovat siitä huolimatta kylmiä.

Ehkä huomenna on jo lämmin.