Törttöilyn olemus

Eilisen kaltaiset törttöilyt jaksottavat elämää. Tämä on aallon pohja, jonka alkumetreillä lähdetään bileisiin asenteella ”nyt mä en juo ainakaan mitään ettei viimekertainen toistu” kunnes sitten kuukauden tai parin päästä asenne unohtuu ja uuden pohjanoteerauksen metsästys alkaa uudestaan. Miksiköhän siihen ei silti koskaan osaa varautua?

Eilen oli kaikki tunnusmerkit ilmassa: liikaa työtä takana, liikaa odotuksia, liikaa viinaa mukana. Käytän alkoholia todella vastuuttomasti. Välillä tuntuu siltä kuin se olisi joku tekosyy tehdä typeryyksiä. Eilen illalla hämmensi ja vitutti suunnattomasti se, että en tiedä miksi häröilin. En vaan yksinkertaisesti osannut vastata siihen itselleni. Ymmärtäisin jos en kehtaisi sanoa sitä esimerkiksi Tiinalle, mutta kun en osaa sanoa edes itselle. Se on oikeasti aika pelottavaa. Kaikilla teoilla on joku motiivi. Asioiden taustalla täytyy olla jotain – ne eivät vain tapahdu.

Muistan vain yhden etäisesti vastaavanlaisen (no okei, ihan eri liiga, mutta sama ajatus tapauksen aikaisemmin. Siitä on jo kuusi vuotta aikaa. Silloin sekoilin koska en uskaltanut kohdata tosiasioita. Känni oli helppo tekosyy. Kuinka tyhmä olinkaan. Ja kuinka tyhmä olen edelleen.