Loukussa

Elin tänäänkin jossain rinnakkaisessa todellisuudessa, jolla ei ole juurikaan yhtymäkohtia oikeaan maailmaan. Haaveilen asioista jotka eivät ole ulottuvillani ja suunnittelen elämääni ”sitten kun”-periaatteella. Alan kyllästyä itseeni.

Taidan hermoilla aikatauluista. Kuun vaihteet ovat ainaisia kipukynnyksiä. Vuosien varrella olen oppinut jo välttämään maanantaitoimituksia (jotka pilaavat viikonloput), mutta kuun vaihtumisissa on kaiketi liikaa vastusteltavaa. Ärsyttävintä tässä 12-kierrossa on se, että ensimmäinen päivä on aina muka helpottavinaan oloa, mutta jo heti toisesta päivästä lähtien se viimeinen painaa taas päälle.

Alan hiljalleen myöntämään itselleni myös sen, että Tarantinon saappaisiin astuminen ei meikäläiseltä oikein onnistu. Foridan matkavideo ei tunnu etenevän vaikka materiaalia kuinka vääntelisi edestakaisin aikajanalla. Leikkausvaiheessa tulee aina sellainen olo, että materiaalia on aivan liian vähän. Nyt alkaa olla aikaakin jo ihan liian vähän, sillä valmista pitäisi olla lauantaihin mennessä ja tässä välissä on tehtävä työtöitäkin aika hemmetin monta tuntia. Älyttömän mukavaa touhua Final Cutin kanssa peuhaaminen silti on, ei siitä mihinkään pääse.