Heräämisiä

Osallistuimme Tiinan ja hänen juuri turkuun muuttaneen veljensä kanssa Astanga joogan viikonloppukurssille. Astanga on erittäin fyysinen joogamuoto, joka perustuu kuuteen liikesarjaan. Parin tunnin ensikokemuksen perusteella tämä on varsin mielenkiintoinen laji, josta ei ainakaan haastetta puutu. Pelkästään ensimmäisten liikesarjojen oppimiseen kuluu tavallisesti useita vuosia.

Nuppi vinkkasi puolestaan mielenkiintoisesta Vipassana meditointikurssista, joka opettaa erilaisen lähestymistavan kohti samadhia, eli mielen keskittymistä. Vipassana on yksi Intian vanhimmista meditaatiotekniikoista, jonka tavoitteena on kärsimyksistä vapautuminen mielen epäpuhtauksista irroittautumalla.

Miksiköhän en ole aiemmin ottanut selvää tällaisista? Ihan puhtaasti ideologisella tasolla nämä vaikuttavat siltä, että ne voisivat hyvinkin vaikuttaa elämääni suuresti. Osa minusta on hyvin iloinen ja innoissaan, osa puolestaan erittäin epäuskoinen.

Voiko tällaisessa maailmassa olla oikeasti tasapainoinen? En epäile, etteikö jossain buddhalaisessa temppelissä eristettynä muusta maailmasta. Mutta entä suomalaisena, osana länsimaalaista kulutusyhteiskuntaa? Ehkä olen liian pessimistinen jopa buddhalaiseksi. (Enpä tosin muutenkaan ole kaikkein valaistuneinta tietä kulkemassa, sillä syön itseäni varten teurastettua lihaa, sumennan ajoittain mieltäni alkoholilla ja tapan hyttysiä. Että se siitä.)