Huonoa karmaa

Ensimmäinen puolikas työviikko reissun jälkeen on lusittu. En saanut aikaiseksi juuri mitään.

Ajatukset ravaavat ihan ihmeellisissä maisemissa. Pitäisi päästä johonkin rauhalliseen paikkaan mietiskelemään yksikseen. Näin unta, jossa murruin ihan totaalisesti jonkun arkisen tilanteen yhteydessä. Mieluummin purkaisi ajatuksensa etukäteen kun hajoilisi oikeasti.

Tuli kai jotenkin huono fiilis siitä, että elin matkan ajan kuin toista elämää. Ihan kuin olisi joku sääntö, joka pakottaisi ottamaan murheet mukaan myös lomalle. Sekin ahdistaa, että aloittaisin aina mieluummin kokonaan alusta kuin jatkaisin kertaalleen aloitettua. Olen kai niin koukussa uutuudenviehätykseen, että kaiken pitää olla jatkuvasti uutta. Tällainen elämänasenne ei oikein toimi pidemmän päälle, etenkään koulun ja parisuhteen kaltaisissa asioissa.

Vaan onhan tässä jotain positiivistakin: osaan sentään vielä murehtia asioita. Niin kauan kuin edes yrittää toimia jollain tavalla oikein, ei voi olla ihan peruuttamattomasti väärillä urilla. Kai.