Laulaisin sinulle

Kiiltäväksi satanut tie muistuttaa vuodenajasta. Muuten sitä ei juuri huomaa. Sään mukaan pukeutuvat tytöt erottuvat edukseen katukuvasta ja kalenterin mukaan pukeutuvat näyttävät hölmöiltä. Mainio syksy.

Menneiden viikkojen vilinä alkaa hiljalleen laantua. Tuntuu sanoinkuvaamattoman hienolta huomata saaneensa heiveröisen otteen ympäröivästä maailmasta. Kaksi kurssia tuntuu paljolta, mutta niissäkin riittää työtä. Ja työtöissäkin riittää, vaikka niitä ei oikeastaan enää pitäisi edes olla. Kunhan syksy vielä vähän varttuu niin keksin jostain vähän lisää koulua.

Tänään oli ei niin kauan sitten alkanut kuorourani kuoromaisin treenipäivä. Kuusi tenoria (mikä on neljä enemmän kuin mihin olen tottunut) sai aikaan paitsi paljon ääntä, myös selkeästi täydellisemmän kuvan kuorolaulusta. Enkä malta odottaa tilaisuutta tutustua kaikkiin näihin uusiin ihmisiin (mukaanlukien hottishottistyttöihin. jeiii!). Paremmin, siis.

Monkissa oli taas hienoa livejazzia. Tommi vinkkasi, että konservatoriolla laulatetaan huomenna toiseen kertaan poikia pedioppilaspaikkoihin. Taidan hakea, vaikka olenkin hyvin skeptinen mahdollisuuksieni suhteen. Väliäkös sillä, että pääseekö, kun kokeileminen ei maksa mitään. Etenkin kun ihan oikeasti haluaisin oppia laulamaan.