En saa itsestäni ulos mitään järkevää

En saa itsestäni ulos mitään järkevää. Kaikki tuntuu vieraalta toisella lukemalla. Olen tullut ilmeisen taitavaksi tässä, sillä ajatukseni ovat täsmälleen samanlaisia. Mietin jotain, ja hetken päästä kysyn itseltäni, että ”mietinkö tuota ihan oikeasti”.

Digitaalista paperia ei saa kumitettua puhki. Kyyneleet eivät tahri mustetta, eikä teksti tummene tuskasta kouristelevan kämmenen alla. Tietokoneille kaikki on niin helppoa. Tai ei. Yksinkertaista ja kliinistä.

Taidan taas kaivata murrettuja värejä. Likaisia, eläviä.