Pilkahdus valoa

Ero kaikesta arkisesta tuli hyvän paikkaan. Sekä Reposaari että juhannuksen viettäjät olivat muuttuneet melkoisesti. Ympärillä olleista ihmisistä huolimatta, tai kenties näiden ansiosta, olin varsin levollinen koko pitkän viikonlopun. En ehtinyt kaivata edes kissoja, muista rakkauksista puhumattakaan. Jopa tuttu ranta jäi tällä kertaa koluamatta, mikä oli symbolisesti iso juttu.

Säävuoren sisarukset ovat kyllä melkoinen kolmikko. Mummikin oli suurimman osan ajasta mukavalla päällä, mikä oli hienoa. Olin aika immuuni hänen hitaasti vaikeutuvan sairautensa mukanaantuomille tunteenpurkauksille, mutta en voinut olla miettimättä miten niihin pystyy suhtautumaan jatkossa kun se tuntuu vaikealta jo nyt.

Keskikesän juhla palautti mieleen Suomen kesän ainutlaatuisuuden. Neljätoista astetta ”lämmintä” ja helvetisti hyttysiä. Suomalaiset ovat yhtä ihmeellisiä. Bikinikeli alkaa heti kun lämpötila hivuttautuu auringossa lähelle kahtakymmentä. Uimaan voi toki mennä heti kun jäät ovat lähteneet, sillä ”nythän on kesä”. Perkeleen eskimot. Tahdon lämpimään.

Tutun antarktisesta ilmastosta huolimatta viikonloppu oli todella mukava. Ensi vuodeksi voisi toivoa enemmän laineiden liplatusta ja vähemmän hyttysiä. Jatko-osalla tai ilman.