onnellisuuteen ei ole tietä

Onnellisuus on tie

Tavallinen sunnuntaipäivä. Melkein.

Olen yrittänyt miettiä mitä kulunut vuosi on minulle opettanut. Juuri tällä hetkellä en osaa nähdä paljonkaan hyvää. Pidättelen sanomisiani ja tekemisiäni, yritän varoa olemasta liian .. itseni.

Kehä, jossa pyörin, tuntuu ahtaalta. Tahtoisin aavemmille merille, pois tutuilta nurkilta. En tiedä mitä se tarkoittaa, sillä jos tietäisin, en voivottelisi sitä tässä. Muutos on väistämätöntä, mutta sen odotteleminen helvetin tylsää. Kulunut vuosi oli hyvin pitkälti muutoksen odottamista. Paljon myös muuttui. Kai suurimmaksi osaksi hyvään suuntaan, vaikka se aina ei siltä tunnukaan. Olen edelleen melko passiivinen elämäni suhteen, mikä on surullista. Olisi hienoa olla vähemmän pelokas. Sellainen kaikkeen valmis ja tulevaisuutta pelkäämätön, mitä joskus teininä oli. Jos vanheneminen tarkoittaa tämän kaltaista aikuistumista, siis riskien karttamista, vanheneminen on perseestä.

Törttöilin poikkeuksellisen paljon. Opin törttöilyistäni toivottavasti vähintään yhtä paljon. Opin olemaan suorempi. Puhumaan silloinkin kun ei uskaltaisi. Ja sanomaan asioita, joita tuntee, eikä pelkästään niitä joita toinen haluaa kuulla. Nöyrryin vähän. En ehkä tarpeeksi, mutta vähän kuitenkin. Opin, että joskus on parempi muuttaa mielipidettä kuin pitää sokeasti kiinni olemassaolevasta. Joskus tekee hyvää tunnustaa olleensa väärässä myöntää virheensä, vaikka se sattuisikin.

Ero pakotti miettimään uudelleen tietynlaisia perusasioita. Ajatukset, kuten ”en halua olla taakka” ja ”en halua riidellä jatkuvasti” ovat vähitellen muuttuneet muotoon ”haluan tehdä enemmän oikein”. Vaikka olen edelleenkin itsekeskeinen paskiainen, haluaisin olla enemmän oikein tekevä itsekeskeinen paskiainen.

Tässä vuodessa on ollut enemmän iloja ja suruja kuin monessa aikaisemmassa yhteensä. Hetkittäin olen tuntenut olevani onnellisella polulla. Tulevasta vuodesta haluan rohkeamman ja viisaamman. Vaikka maksimoisin voittojen ohella riskejäkin, tapahtukoon se sitten viisaammin kuin ennen. Mieluummin minuutti aitoa elämää kuin vuosi ohimennen elettyä.

Malja rohkeudelle, oikeille poluille ja rakkaille ystäville.